Eduskuntaan pyrkii kerta toisensa jälkeen joukko pienpuolueita, jotka jäävät auttamatta rannalle.
Poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta on terve ilmiö, että erilaiset yhteiskunnalliset pyörteet tulevat vaaleissa mitatuiksi.
Eduskuntaan pyrkii kerta toisensa jälkeen kirjava joukko pienpuolueiden ehdokkaita, jotka jäävät mahdottoman edessä rannalle. Suurin toivein liikkeellä olevat pienpuolueet joutuvat useimmiten pettymään.
Vaalitulosten tarkastelu osoittaa, että pienpuolueet ja erilaiset yhden asian liikkeet saavat yleensä vaatimattoman kannatuksen.
Yksittäisen asian, ilmiön tai ryhmän puolustaminen voi toimia hyvänä protestina, mutta ei välttämättä anna tyydyttävää vastausta laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Siksi pienpuolueiden kannatus jää murusiksi, prosentin kymmenyksiin.
Demokratia kuitenkin toimii, kun kansalaisilla on tarjolla mahdollisuuksia valita. Poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta on terve ilmiö, että yhteiskunnalliset virtaukset synnyttävät liikehdintää, jos vakiintuneet puolueet eivät pysty tai halua vastata muutostarpeisiin. Vaalit ovat siinä mielessä kätevä tapa ratkaista, onko uusien ilmiöiden pyörteissä laajempaa kantovoimaa. Toisinaan on, toisinaan ei.
Kokemukset osoittavat, että puoluekenttää voi uudistua, kun yhteiskunnallista muutosta ajavat ryhmät murtautuvat marginaalista valtakeskittymien läpi ja rinnalle.
Näin ovat toimissaan onnistuneet niin vihreät kuin perussuomalaiset. Perussuomalaiset kuitenkin hajosivat, ja puolueesta lähteneet siniset kamppailevat nyt olemassaolostaan.
Nuorsuomalaiset ja remonttiryhmä puolestaan jäivät yksittäisiksi ajan ilmiöiksi. Yhden asian liikekin voi nostaa ehdokkaan eduskuntaan, jos puikoissa on valovoimainen ja karismaattinen persoona.
Tähdenlentojen ohella puoluekentässä on liikkeellä sitkeitä aatteen ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen kokoavat kannattajakortit ja pääsevät takaisin puoluerekisteriin. Puolueet kuoriutuvat uusiksi myös nimenmuutoksilla. Ehdokasasettelu ei silti edellytä puoluetta, vaan ehdokkaita voivat asettaa myös valitsijayhdistykset ja niiden yhteislistat.
Jo ennen kevään eduskuntavaalikampanjoinnin alkamista on nähtävissä, että noin puolet oikeusministeriön puoluerekisterissä olevista puolueista jää tälläkin kertaa ilman kansanedustajaa.
Vaalimatematiikka on kovaa varsinkin kun äänikynnys vaihtelee vaalipiirikohtaisesti. Oikeusministeriön ylläpitämässä puoluerekisterissä on tällä hetkellä yhdeksäntoista puoluetta.
Puoluerekisterin kokoonpano elääkin vaalikausien mukaan. Edellisiin vuoden 2015 eduskuntavaaleihin osallistui seitsemän pienpuoluetta, joiden äänisaalis valtakunnallisesti jäi alle yhteen prosenttiin. Puoluerekisteristä putoaa pois, jos puolue ei kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa saa kansanedustajaa läpi eikä myöskään vähintään kahta prosenttia koko maassa annetuista äänistä.
Kannatuksen ohella pienpuo-lueilta puuttuu vaalikampanjoinnissa tarvittava rahoitus. Osallistumisen ja kansalaisdemokratian kannalta on hyvä kuitenkin muistaa, että joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä.