Oululainen sitikkamies parkkeerasi tammikuussa vanhasta muistista miten sattuu. Oysin lähellä olevat autopaikat olivat täynnä ja ajokki jäi puolen kilometrin päähän potilaskodin parkkipaikalle. Yksityinen pysäköinninvalvontayritys muisti 40 euron valvontamaksulla.
Oli kiistatta tullut pysäköityä väärin, mutta yksityisen pysäköinninvalvonnan asemasta käyty keskustelu sai miettimään, voisiko maksamisen välttää. Maksu venyi kesän korvalle, kunnes perintätoimisto lähetti kirjeen, jossa uhattiin oikeudellisella perinnällä. Maksuvaatimuksen mukana tuli 26 euron lisälasku. Sitikkamies luovutti ja maksoi, mutta mieleen jäi kaihertamaan kysymys: Mitä jos ei olisi maksanut?
Yksityisen pysäköinninvalvonnan valtuudet ovat epäselvät. Eduskunta ei säätänytkään keväällä aiheesta lakia, ja perustuslakivaliokunta linjasi, että pysäköinninvalvonnan pitäisi kuulua julkiselle viranhaltijalle.
Toisaalta korkein oikeus linjasi reilu vuosi sitten ParkCom-ennakkopäätöksessään, että yksityinen yritys voi periä valvontamaksua, koska yksityisalueelle pysäköimisessä on kyse alueenhaltijan ja autoilijan välisestä sopimuksesta. Sopimusehdot kerrotaan kylteissä, ja väärä pysäköinti on sopimusrikkomus. Viime kädessä maksuriidat setvitään oikeudessa. Mutta etukäteen ei voi tietää, mitä käräjäoikeus päättää, sillä lakia tai pysyvää käytäntöä ei ole.
"Juttuja varmasti viedään käräjäoikeuteen", vakuuttaa valtakunnallisen Parkkipaten markkinointijohtaja Arto Karhu, mutta ei ota kantaa, kuinka paljon juttuja on vireillä, tai millaisia ratkaisut ovat olleet.
"Ei niitä vielä ole sinne hirveästi viety. Mutta oikeuden päätös hankitaan kaikkiin, se on ihan sata varma. Kysymys on vain, että koska."
Oulun käräjäoikeuden riita-osastolla ei ole vireillä yhtään valvontamaksun perintäriitaa.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!