Tällaisia päiviä on ihmisen elämässä harvoin, onneksi. Suuria tunteita pitää sulatella kotvanen. Koimme koko matkamme liikuttavimman hetken Maunulan majalla Helsingissä Paloheinän ja Eduskuntatalon puolivälissä, kun tapasimme Unto Oinosen.
Hän kertoi voittaneensa monia kultamitaleita veteraanien mestaruuskilpailuissa keskipitkillä ja pitkillä juoksuimatkoilla. Unto sanoi arvostavansa suorituksemme todella korkealle ja haluavansa antaa meille kummallekin kultamitalit, itse aikanaan voittamansa.
Sain kaulaani kultamitalin vuodelta 1982, sarja miehet yli 55 v., 1500 m. Unto oli voittanut tuon juoksukilpailun ajalla 4 min. 44 s. Itse olen nyt 43-vuotias. Sanoin Untolle, että minulla on 12 vuotta aikaa harjoitella, mutta samaan aikaan en varmaankaan pysty. Lupasin sen sijaan pitää itseni kunnossa esimerkiksi sauvakävellen. Toivoa herättää Unto Oinonen itse, vetreä veikko vielä kahdeksissa kymnmenissä.
Muutoin päivämme on ollut yhtä juhlaa: aamulla heti aamu-tv:n suoran lähetyksen jälkeen pääsimme vastaanottamaan Ritvan, Sonjan, Özlemin ja Denizin eli vaimomme ja tyttäremme rautatieasemalla, Ritvan siskon Kirsin luona nautitun aamiaisen jälkeen Paloheinään, Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen vetämänä kohti Eduskuntataloa, matkalla mukaan tuli eduskunnan urheilukerhon sauvakävelyjaoston puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä, jonka kanssa saavuimme eduskuntatalolle, jossa luovutimme 400-vuotiaan Oulun kaupungin, Oulun murteelle Esko Viirretin kääntämän, virallisen tervehdyksen valtiovallan edustajalle, eduskunnan varapuhemies Markku Koskelle.
Kansanedustajia oli paikalla muitakin, mukavaa, kun oma pomoni, kansanedustaja Unto Valpaskin oli meitä vastaanottamassa.
Melkoisen mediamylläkän jälkeen pääsimme perheinemme hotelliin rauhoittumaan, levähtämään ja saunomaan. Huomenna siivoamme kahden viikon kotimme, huoltoautona toimineen asuntoauton, poistamme tukijoittemme tunnustarrat siitä ja hyppäämme iltajunaan.
Nyt ei ole kiire mihinkään.
Paluumatkakin tehdään yöjunalla Kajaanin kautta, että saamme nukkua sunnuntaiaamuna pitkään.
Tänään kannatti herätä, vaikka herätys olikin jo puoli viideltä. Kannatti herätä jokaisena muunakin aamuna, sillä tämä on ollut hieno kokemus. Erityisesti ohi- ja kanssakulkijoiden kannustuksen ansiosta. Kiitos siitä!