Kan­na­not­to: Pää­toi­mit­ta­jat vaa­ti­vat jä­reäm­piä keinoja vainon koh­teek­si jou­tu­nei­den suo­je­le­mi­sek­si

Muun muassa työtään tekevät toimittajat ovat kärsineet poikkeuksellisen laajasta häirinnästä.

Kannanotossaan laaja joukko suomalaisia päätoimittajia toteaa, että myös lainsäädäntöä pitää tarvittaessa muuttaa.

Merkittävä joukko suomalaisten tiedotusvälineiden päätoimittajia ottaa kantaa julkisuudessa työtään tekevien ihmisten oikeusturvan puolesta.

Yli 80 päätoimittajan allekirjoittamassa kannanotossa todetaan, että julkisuudessa toimivat ihmiset kohtaavat häirintää sekä kiusantekoa, joita voi pahimmillaan pitää systemaattisena vainoamisena. Päätoimittajien mukaan ilmiöön pitää puuttua tarvittaessa jopa lainsäädäntöä muuttamalla.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet muun muassa Ylen, MTV:n ja iltapäivälehtien päätoimittajat sekä suuri joukko maakunta- ja muiden uutislehtien päätoimittajia.

Ajatus syntyi, kun Lännen Median päätoimittaja Matti Posio sekä Turun Sanomien vastaava päätoimittaja Kari Vainio keskustelivat LM:n ja TS:n toimittaja Rebekka Härköseen kohdistuneesta vainosta. Päätoimittajat muista medioista lähtivät mukaan huomattavan nopeasti ja laajalla joukolla.

– Me rohkeiden toimittajien esimiehet haluamme tukea heitä niin paljon kuin mahdollista. Härkösen tapaus on paljastanut, että vainoon ei ole oikein keinoja tarttua, emmekä halua hyväksyä Suomea, jossa tällainen kiusaaminen ja suoranainen vainoaminen voi jatkua, Posio kertoo.

Julkisuuteen on aiemmin noussut myös esimerkiksi Ylen Jessikka Aroon kohdistunut poikkeuksellisen laaja häiriköinti.

– Itseäni pöyristyttää erityisesti se havainto, että kiusaajat näyttävät olevan pääsääntöisesti miehiä ja kiusattavat työtään tekeviä naisia. Tämä häiritsee minua suuresti.

Posio korostaa kuitenkin, että kysymys ei ole ainoastaan toimittajista, vaan vainon kohteeksi voi joutua kuka tahansa julkisuudessa toimiva henkilö.

Kannanotto on poikkeuksellisen suora.

– Päätoimittajat eivät yleensä halua esittää uusia lakeja tai lakimuutoksia, mutta nyt vetoamme siihen, että julkisuudessa olevien ihmisten oikeusturvaa on syytä parantaa. On syytä käydä läpi vallitsevat oikeuskäytännöt ja tarvittaessa olla valmis myös tarkastelemaan lainsäädäntöä uudestaan, jotta tämä saataisiin kuriin.

Posio muistuttaa, että vainoamisesta tuli rangaistavaa vasta vuoden 2014 alussa. Lakitekstissä ei kuitenkaan mainita vainon masinointia, organisointia tai järjestelmällisen vainoajajoukon kokoamista. Tämä puute olisi korjattava.

– Eräät kansanedustajat ovat olleet kiinnostuneita tästä, ja he ovat valmiit ottamaan asian esiin.

Posion mukaan on hyvin rohkaisevaa, että vainon kohteeksi joutuville ihmisille on annettu julkisia tuenilmauksia. Viimeksi lauantaina Rebekka Härkönen kutsuttiin TPS–Tappara-semifinaaliotteluun pudottamaan ottelun avauskiekko.

TPS kertoi haluavansa eleellään ottaa selkeästi kantaa ja antaa tukensa kaikille toimittajille.

– On selvää, että kenenkään ei pidä työssään tai vapaa-ajallaan kohdata minkäänlaista uhkailua, seura perusteli.

Samoin esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liite on tehnyt Härkösen tapauksesta jutun, ja lehden vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on ottanut asiaan kantaa Twitterissä.

– Tuntuu, että nyt aika on kypsä. Positiivisia voimia on olemassa, sosiaalisessa mediassakin. Nyt pitää tarjota näille voimille tilaisuus tulla ulos ja osoittaa, että myönteiset voimat ovat tässä maassa kuitenkin yhä enemmistönä ja näyttää, että kiusanhengille voidaan panna luu kurkkuun, Posio tiivistää.

Päätoimittajien kannanotto 10.4.2018: Julkisuudessa työtään tekevien vainoamiseen pitää voida puuttua

Journalisteihin ja muihin avoimesti omalla nimellään toimiviin ihmisiin kohdistuu johdonmukaista painostusta ja suoranaista uhkailua. Viime aikoina häirintä on entisestään koventunut, eikä tekijöitä ole nykylainsäädännön puitteissa saatu pysäytettyä.

Suomalaisen median päätoimittajina vaadimme, että toimittajien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan. Tarvittaessa on oltava rohkeutta muuttaa lainsäädäntöä ja tarkastella uudelleen vallitsevia oikeuskäytäntöjä.

Suuri osa häiritsijöistä toimii nimettöminä tai väärillä nimillä antaen vaikutelman spontaaniudesta. Osa esittää toimivansa sananvapauden tai muiden vapaan yhteiskunnan hienoimpien periaatteiden nimissä. Silti useiden yhteistoiminta vaikuttaa masinoidulta ja järjestelmälliseltä, kuten on nähty Turun Sanomien / Lännen Median Rebekka Härkösen, Ylen Jessikka Aron ja eräiden muiden journalistien kohdalla.

Vetoamme kansanedustajiin ja virkamiehiin, jotka työkseen ajantasaistavat lainsäädäntöä vastaamaan uudenlaisiin ongelmiin.

Lakiin muutama vuosi sitten tuotu vainon käsite oli askel oikeaan suuntaan, mutta hybridivaikuttamisen ja informaatiosodan keinojen kovetessa se ei kata kaikkia eteen tulevia tilanteita.

Pahimmillaan työtään tekevän toimittajan kohtaama häirintä ja kiusanteko on niin laajaa, että sitä voidaan pitää systemaattisena vainoamisena.

Vainoaminen on uhka sananvapaudelle myös Suomessa. Toimittajan on vaikeaa jatkaa yhteiskunnallisen perustehtävänsä eli normaalin työnsä tekemistä parhaalla tavalla. Vainoaminen uhkaa aiheuttaa itsesensuuria.

Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.