Rumpali, lähes valkoinen kani, ei ole vastustellut, kun sen emäntä Venla Nivala, 12, on pukenut sen ylle valjaat. Ne ovat oleellisen tärkeät kanin estehypyssä, johon Venla on kanejaan valmentanut. Rumpali lähtee nöyrästi hyppäämään toinen toistaan korkeamman esteen yli. Se selvästi nauttii tekemästään.
Venlan kanikatraassa on ollut myös todellinen mestari. Ihan sentilleen ei nyt jo edesmenneen taiturin hyppyä mitattu, mutta se loikkasi kirkkaasti yli esteen, joka oli laitettu 50 sentin korkeudelle.
"Se on enemmän kuin Guinnessin ennätystenkirjaan päässyt kanin hyppy", Venla tietää.
Kanien hyppyytys on Venlalle jo vanha harrastus. Siihen häntä innosti noin kolme vuotta sitten kaveri, jolla itselläänkin oli kani. Hän otti ensin projektikseen valmentaa kaksivuotiasta tyttökania. "Se meni ihan mukavasti."
Kilpailu ja ennätykset eivät ole Venlan mielestä tärkeintä, vaan yhteinen ja iloinen puuhastelu kanien kanssa.
Isoihin kilpailuihin Venla ja hänen kanihyppyytyksestä innostuneet kaverinsa eivät ole osallistuneet. He eivät edes tiedä, missä sellaisia järjestettäisiin.
Kun Venla ja hänen ystävänsä Salla Koskela, 12, saavat nähdäkseen yli 120 kohdan kanihyppysäännöt, suusta pääsee närkästynyt hymähdys. "Eihän tässä olisi mitään kivaa, jos pitäisi koko ajan lukea ohjeista, miten hyppy pitää tehdä. Saattaisi olla, että menisi itseltä hyppyyttämisen ilo ja kanilla hermo."
Tytöt vielä huomauttavat kaniensa olevan tavallisia maatiaiskaneja, joilta puuttuu paperit.
Jäsentenvälisiä kilpailuja on sentään pidetty itse kenenkin pihalla Nivalan Pirttirannalla ja sen tuntumassa.
Järjestäjän tehtävänä on ollut hankkia palkinnot sekä valmentajalle että valmennettaville. Ihmiset ovat saaneet yleensä karkkipussin, eläimille on annettu pienempi namipussi.
Kanin namia ovat jugurttinapit tai erilaiset jyvät, joiden joukosta löytyy juureksenpalasia.
Venlan ja Sallan lempeästä valmennustyylistä ankaruus ja kurinalaisuus ovat kaukana.
He läpsäyttävät kämmenellä kanin peffaa, jos kani jämähtää esteen eteen tai pukkaavat lenkkitossun kärjellä vauhtia hyppäämiseen. "Niin, että se hokaisi idean", Venla selittää.
Hyvän suorituksen jälkeen kania hyvitellään. Se saa kehuja ja häkissä palkinnoksi jyviä. Harjoituksia pidetään tilanteen ja sään mukaan vähintään kerran viikossa.
Venla tietää, että isona hän on ison eläinfarmin omistaja. Tällä hetkellä kanien lisäksi on hoidettavana kaksi undulaattia, kaksi kissaa ja koira. Kokemusta hänellä on myös lampaiden, kanojen, kukon ja gerbiilien hoidosta.
Venla on itse valmistanut radan kodin pihamaalle. Kun jostain vain on löytynyt sopiva laudanpätkä, Venla on naputellut siihen sopivin välein nauloja, joiden varaan riman tai muoviputken pätkän voi asettaa. Laudat hän on iskenyt maahan.
Rumpali ei suinkaan ole ainoa estehyppyyn erikoistunut kani Venla Nivalan tarhassa. Myös kolme muuta, Puolukka, Pikkupuputi ja Rina, hyppäävät esteitä. Rumpali on kuitenkin porukan innokkain. Se hyppelee mielellään ja vikkelästi radan alkuun, kerran toisensa jälkeen, mestarin elkein.