Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua eurooppalaiset voivat keittää aamukahvinsa aavikkosähköllä. Tähän tähtää tusinan, pääosin saksalaisen suuryrityksen kuluneella viikolla perustama Desertec-liittouma, joka aikoo pystyttää aurinkolämpövoimaloita Saharaan.
Faktat puhuvat aavikoiden puolesta. Kuudessa tunnissa aavikoiden hiekkaan uppoaa yhtä paljon aurinkovoimaa kuin koko ihmiskunta käyttää vuodessa. Jos aavikoiden pinta-alasta uhrattaisiin 0,5 prosenttia aurinkovoimaloille, saataisiin koko maailman energianälkä tyydytetyksi. Ilmakehän lämpötilan nousukin voisi pysähtyä kahteen asteeseen, vaikka energiankulutus uhkaa parissakymmenessä vuodessa yhä paisua 45 prosenttia.
Sopivaa tekniikkaa on tarjolla. Keräilykouruissa sähköä ei synny suoraan, kuten katoilla aurinkokennoissa, vaan aavikolla peileille tiivistyneet auringonsäteet kuumentavat ensin väliaineen, erikoisöljyn, jonka kiehuttamasta vedestä höyryturbiinit tuottavat sähköä siirrettäväksi muualle. Kilowattitunnin hinnan on arveltu vielä putoavan viiteen senttiin.
Epäilijät ovat arvostelleet hanketta epärealistiseksi, mutta Deserteciä eivät hätkäytä edes hiekkamyrskyt. Se lupaa keskittyä tavoitteeseensa yhtä vakaasti kuin amerikkalaiset ensimmäiseen kuumatkaansa. Sekin onnistui, kahdeksan vuoden ponnistelujen jälkeen.
Euroopan riippuvaisuus Venäjän öljystä ja maakaasusta vähenisi selvästi, jos osa energiasta virtaisi kaapeleissa Välimeren takaa. Sikäläisten neuvotteluasema Euroopassa tosin kasvaisi samassa mitassa, vaikka rantavaltiot ovatkin Libyaa, Egyptiä ja Algeriaa lukuunottamatta energiariippuvaisia.
Suurin riski piillee juuri poliittisessa ulottuvuudessa. Desertecin on ensin sitoutettava mukaan Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Ideaalia kun olisi, että yhteinen verkko kuljettaisi alueella paitsi auringosta myös tuulivoimasta, maalämmöstä tai bioenergiasta tuotettua virtaa ja esimerkiksi helpottaisi juomaveden valmistamista merivedestä.
Itseriittoisesti Nigeriaan ilmestyneiden öljy-yritysten jatkuvia sotakokemuksia ei taatusti haluta toistaa. Toiveena on luoda tasavertaiset pelisäännöt yhteisen edun nimissä. Pohjois-Afrikan ajatellaan jopa rauhoittuvan taloudellisten edellytysten kohentuessa. Hiekkamyrskyjä enemmän tosin arveluttaa, kiristävätkö tulevaisuuden Gaddafit tai kaapeliterroristit Euroopalta jatkossa etuja aavikon käytöstä.
Desertec-yritykset, kuten Saksan suurin pankki Deutsche Bank, eivät juuri ole profiloituneet uusiutuvan energian lipunkantajina. Niinpä konsortiota johtava vakuutusjätti Münchener Rück painottaa sitä, että aurinkovoima on paitsi eettinen kohde myös tulevaisuuden mahtavin bisnesmahdollisuus. Siemens, ABB ja kumppanit aikovat myydä mallia ympäri maailmaa.
Mikä sitten on vaihtoehto? Sekö, että maailman nykyinen ydinvoimalakanta nelinkertaistetaan? Vuoteen 2050 mennessä maailmassa olisi tarpeen rakentaa 30 uutta ydinvoimalaa: joka vuosi. 1 300 uutta ydinvoimalaa säteilyjätteineen, siinä vasta todellinen Fata Morgana taivaanrannassa.
Miksei siis ohjata diplomaatit ja miljardit tekemään aavikkosähköstä totta. Kun samaan aikaan panostetaan rajuihin leikkauksiin uusien koneiden ja laitteiden energiankulutuksessa, uusiutuvaa energiaa riittää yhä useammalle. Lisäksi syntyy runsaasti uusia työpaikkoja. Siis yrityksissä, jotka nyt uskaltautuvat mukaan.