Kaksi opetusministeriön maanantaina pro urheilu -tunnustuspalkinnolla, 16 800 euron kertakorvauksella muistamaa olympiavoittajaa on puhunut julkisesti dopingaineiden käytöstään.
Tokion vuoden 1964 keihässankari Pauli Nevala, 62, ja Mexico Cityn neljä vuotta myöhemmät kisat painonnostokullallaan pelastanut Kaarlo Kangasniemi, 61, eivät ole ujostelleet kokeiluistaan kertoa. Kielletyksihän aineet tulivat vasta 1970-luvulla.
"Silloin ei käytetty mitään, jos verrataan nykyurheilijoihin. Olen ollut sen verran paljon valmentajana, että tiedän joka lajissa käytettävän melkoisia lääkkeitä. Kasvuhormonin käytöstä on luvassa rumaa jälkeä", korottaa ääntään käsityksensä mukaan dopingaineilla terveytensä pilannut Kangasniemi.
"Nyt olen hyvässä kunnossa, kunhan en tee mitään raskasta. Selkävaivojen takia olin aikanaan pitkiä aikoja vain makuulla", Kangasniemi kertaa.
Dopingista julkisesti puhuva ja kritiikkiä muutenkin esittävä vaietaan Suomessa helposti syrjään. Siksi Kangasniemi epäilee jääneensä kotikaupungissaan Porissakin huomiotta.
"Nyt tullut muistaminen ei ollut yllätys. Onhan tästä joitakin vuosia puhuttu. Me olympiavoittajat haluaisimme kuitenkin entisille mestariurheilijoille kuukausittaisen eläkkeen", Kangasniemi korostaa.
Opetusministeriön verottomalle 16 800 eurolle aikanaan 17 maailmanennätystä tehnyt Kangasniemi uskoo löytävänsä nopeasti sijoituskohteen.
"Eiköhän tämä ala kulua, kun menen tapaamaan lääkäreitä."
Monelle urheilujohtajalle Kangasniemi on puheineen painajainen. Porilainen ei usko kovinkaan monen piireissä olevan tietämätön ruohonjuuritason tapahtumista. Esimerkkiä saadaan parhaillaan maastohiihdon dopingsopasta.
"Siinäkin hommassa olisi hyvä puhua totuutta edes siteeksi. Niin ei kuitenkaan tapahdu, koska urheilijoiden lisäksi valmentajat, urheilujohtajat ja taustalla olevat bisnesmiehetkin ovat mukana sotkussa", Kangasniemi jyrähtää.
Nevala yhtä
pessimisti
Teuvalainen patsaallakin muistettu keihäänheittäjä Pauli Nevala yhtyy Kangasniemen näkemyksiin urheilun mustasta puolesta. Nevala määritteli aikanaan "rouskuttaneensa hormoneja kuin hevoset heiniä", joten hän tietänee mistä puhuu.
"Ikinä ei hormoneja saada kontrolliin", jyrähtää Nevala.
Nevala laskeskelee, että nyt saadun palkinnon arvolla olisi tehnyt paljon enemmän aktiivivuosien jälkeen.
"Olisin rakentanut tällä rahalla 1960-luvulla neljä omakotitaloa."
Nevalan aikana ei urheilijapalkkaa tunnettu. Rahaa tuli vasta menestyksen jälkeen.
"Nykyisin rahallinen puoli on urheilijoille liian varma. Palkinnon saa tavallaan etukäteen. Rahapalkintojenkin pitäisi olla jaossa vasta kilpailun jälkeen."
Yleisurheilijat ovat aina pystyneet tekemään Suomessa tiliä, koska katsomoissa on riittänyt kansaa näihin päiviin saakka.
"Ainahan kisojen järjestäjän kanssa pystyi jotain neuvottelemaan, tietysti verottajalta salaa. Välillä piti kylläkin olla poissa töistä, joten tavallaan summilla korvattiin menetettyä palkkaa", Nevala myöntää.