Väinö Linnan päätös tulla kirjailijaksi kypsyi keväällä 1942, kun hänen konekiväärikomppaniansa oli siirretty Syvärin etulinjasta muutamaksi viikoksi reserviin. Pertjärven maisemissa alkoi syntyä lyijykynällä tekstiä, joka sotakronikan tapaan kuvaili komppanian vaiheita rajanylityksestä kirjoittamiskesään saakka.
Korsusta 22-vuotiaan Linnan käsikirjoitus lähti Oili-sisarelle toimitettavaksi WSOY:hyn. Kustantajan palautuskirjeen mukaan käsikirjoitus oli asiatiedoiltaan arvokas, mutta "lukijat ovat jo kyllästyneet sotakuvauksiin".
Muun muassa näistä Linnan ensiaskelista kirjailijan tiellä kertoo Yrjö Varpion kirjoittama elämäkerta Väinö Linnan elämä (WSOY). Varpio kirjoitti teosta kolme vuotta jäätyään eläkkeelle Tampereen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin virasta.
- Näitä kolmea vuotta edelsi kolmenkymmentä vuotta Linnan teosten lukemista, aineiston keräämistä ja luennointia aiheesta. Haastattelin Linnaa ja tutustuin häneen 1960-luvun lopulla, kun tulin opiskelemaan Tampereelle, Varpio kertoo.
Teos on laajin ja kattavin esitys vuonna 1992 kuolleen kirjailijan elämästä tähän mennessä.
- Lähtökohtani oli kirjoittaa mahdollisimman intiimi ja yksityinen kuvaus Väinö Linnan elämänvaiheista, hänen teostensa taustoista ja itse teoksista, Varpio sanoo.
Elämäkerrassa on paljon uusia lähikuvia Linnan sota-ajan kokemuksista sekä hänen asetovereistaan. Tuntemattoman sotilaan maantiede pohjautuu selvästi Linnan konekivääriporukan sotaretkeen ja romaanin henkilöiden esikuvien arvuuttelusta on Varpion sanoin tullut milteipä kansallisurheilua.
- Tuntemattoman sotilaan hahmot ovat saaneet alkunsa pienistä eri tahoilta saaduista todellisuusvirikkeistä, mutta ennen kaikkea romaanin sisäisen logiikan vaatimuksista ja kirjallisen perinteen tarjoamista malleista, Varpio kirjoittaa.
- Rokat, Hietaset, Koskelat ja Lammiot ovat tosiasiassa syntyneet vasta vuosien 1953-54 intensiivisen kirjoittamisvaiheen aikana.
Kaulaliina ja henkilökortti
Raskain vaihe sodassa Linnalle oli vuodenvaihde 1941-42. Kovien talvitaisteluiden lisäksi noihin aikoihin tuli tieto jatkosodan ensimmäisistä niskuroinnin takia kuolemantuomion saaneista suomalaissotilaista.
Tammikuun pakkasissa sattui tapaus, joka jäi lähtemättömästi Linnan mieleen. Vihollisen tekemän vastaiskun aikana venäläinen tunnustelija ylitti peltoaukeaa ja Linna ampui tämän konekiväärillään. Myöhemmin yksi joukkueen miehistä kävi tutkimassa kaatuneen taskut ja toi omalle puolelle tämän punaisen kaulaliinan ja henkilökortin.
- Se oli viisikymmentäneljä vuotta vanha mies, ja jotenkin jälkeenpäin on tuntunut niin kuin... henkilöityi... se tuli niin kuin ihmiseksi sillä tavalla... sen ikä ja kaikki, ja se oli niin vanha äijäkin, Linna oli muistellut tapausta.
Asemasodan ajan Linna sen sijaan muisti miellyttävänä.
- Kyllä meillä siellä oikeastaan... se oli mukava aika, esimerkiksi suhde juuri toisiin kavereihin.
Ihmisenä Linnan kerrotaan rintama-aikana olleen vapautunut, hän laski leikkiä ja lauleskeli mielellään, opetteli jopa soittamaan haitaria. Ja tietenkin tarkkaili ihmisiä.
Esimerkiksi vuoden 1942 aikana Linnan rykmentissä palveli miehiä 391 kunnasta. Vieraat ja monenkirjavat mentaliteetit panivat kiinnittämään huomiota kielen ja käyttäytymisen erilaisuuteen. Siihen asti Linna oli elänyt yhtenäisellä hämäläis-tamperelaisella murrealueella, ja uudet kielelliset ilmaisut kiinnostivat ja huvittivat häntä niin, että ne tarttuivat lujasti mieleen. Hän alkoi jäljitellä niitä itsekin.
Kangasmäen profeetta
Lystikäs puhelu oli ollut Väinö Linnan laji jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Urjalassa nuorukaisena hän piti Kangasmäellä aidalla istuen esitelmiään, ja koko joukko ihmisiä nauroi ympärillä. Puheenpito saattoi jatkua lähes kokonaisen iltapuhteen, ja Väinö saikin sellaisia lempinimiä kuin Pappi, Profeetta ja Kangasmäen profeetta.
Elämäkerta piirtää eloisan kuvan Linnan lapsuuden ja nuoruuden maisemista ja tuon ajan yhteiskunnasta. Isä-Vihtorin teurastajan ammatin vuoksi Linnoilla liikkui paljon väkeä. Karjanmyyjiä, talin- ja höystönostajia, kyläläisiä kaikista maalaiskylän yhteiskuntakerroksista. Kansalaissota vaikutti edelleen vahvasti kylän elämässä. Urjala näkyy Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa.
Varpio on kerännyt runsaasti tietoa siitä, mitä kirjoja lapsesta saakka ahkera lukija elämässään harrasti. Koulukirjojen joukossa oli yksi ylitse muiden: Topeliuksen Maamme kirja, johon Linnan suhde oli syvä ja intensiivinen. Myöhemmän iän suosikkeja olivat muun muassa Dostojevski, Goethe ja Dante, suomalaisista ylitse muiden olivat F. E. Sillanpää ja Aleksis Kivi.
Varpion näkemyksen mukaan kirjailijan elämä ja hänen teoksensa lomittuvat lujasti yhteen, ne ovat limittäin ja sisäkkäin.
- Teokset kasvavat siitä, mitä kirjailija elämänsä aikana lukee, kokee ja ajattelee, ja aivan vastaavasti valmiit teokset ja niiden menestys vaikuttavat kirjailijan elämään ja hänen omakuvaansa, Varpio sanoo.
Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä (WSOY 2006). 704 s. Teoksen otsikkokuvat Hannu Vanhanen.
KUVAT Linna rintamalla, entisten työtovereiden kanssa sekä presidentin vieraana.