Suomen puheenjohtajuus-ohjelma koettaa elvyttää Etyjiä. Ulkoministeri Ilkka Kanerva aloittaa urakan, jonka veroisessa vain harva nykypolven suomalaispoliitikko on ollut.
Suomi on alkaneen vuoden puheenjohtajana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyjissä. Tehtävä alkoi toden teolla torstaina, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva esitteli Wienissä Suomen ohjelman. Siinä toistuvat senkaltaiset sanat kuin vuoropuhelu, yhteistyö, vuorovaikutus, toimintakyky, tavoitteellisuus.
Melkeinpä voi sanoa, että siitä puhe, mistä puute.
Etyj on vaikeuksissa, ja Suomen varsinaisena tehtävänä on pelastaa järjestö sen nykyisestä kriisistä. Pulmien perussyynä ovat vahvistuvan Venäjän ja sen keskiaasialaisten naapureiden ja toisaalta lännen jo hyvin erilaiset näkemykset demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Kokoukset ovat menneet keskinäiseksi syyttelyksi, eikä Etyjille ole edes saatu edes budjettia tälle vuodelle.
Koko järjestön synty on pitkälti tulosta Suomen kekkoslaisesta ulkopolitiikasta 1970-luvulla. Huippuhetkiensä jälkeen se on luisunut julkisuuden katveeseen, mutta ei suinkaan tarpeettomaksi. Se yhdistää ainoana elimenä kaikkia eurooppalaisia maita ja Pohjois-Amerikkaa, ja työn sisällössä sana turvallisuus on laajentunut käsittämään niin ihmisoikeuksia, vähemmistöjen asemaa, vaalitarkkailua, ympäristön tilaa kuin "tavanomaisia" konflikteja.
Samalla tämä tarkoittaa, että järjestön silmille tulee kutakuinkin kaikki, mikä kansainvälisissä suhteissa alueella mättää. Käytännössä se tulee tämän vuoden aikana ulkoministeri Kanervan silmille.
Kyseessä on Kanervan poliittisen uran suurin haaste, jossa onnistumisen palkintona voi olla nousu suomalaispoliitikkojen raskaimpaan sarjaan. Mutta sitä ennen edessä on pitkä taival, kirjaimellisesti. Jo viikon sisään Kanerva suuntaa kohti Moldovan Transnistriaa, ja vuoden mittaan tutuksi tulevat sen kaltaiset paikat kuten Etelä-Ossetia ja Vuoristo-Karabah sekä Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan.
Kosovon vaikeudet tulevat nekin eteen, samoin kuin kysymys vaalitarkkailusta Venäjän presidentinvaaleissa, tavanomaisia aseita koskevan TAE-sopimuksen vaikeudet, Euroopan romanien asema ja kovin paljon muuta, vesikuljetusten turvallisuudesta alkaen.
Eikä oikein missään näistä voi edetä, jos Venäjä tulkitsee Etyjin päätyneen Yhdysvaltain käsikassaraksi, joka on suunnattu Moskovan etuja vastaan. Tällainen lukkiutunut asetelma jäi käsiin päättyneeltä Espanjan puheenjohtajuuskaudelta.
Moni on asettanut toiveita siihen, että juuri Suomi osaa luovia idän ja lännen ristiaalloissa ja tuoda Etyjiin jälleen aidon yhteistyön henkeä. Suomen 1970-luvun diplomatialla koko organisaatio saatiin syntymään, nyt se pitäisi pelastaa näkemyserojen aiheuttamalta umpikujalta. Siinä on haastetta riittämiin.
Kaikkea ei voi vuodessa muuttaa, eikä kaikki ole Etyjistä kiinni. Monessa suhteessa järjestö on ilmapuntari siitä, mitä muualla kansainvälisessä politiikassa tapahtuu. Mutta Suomen ja etenkin Kanervan diplomatian taidoilla on varmasti merkitystä. Idänsuhteissa kokeneen suurlähettiläs Heikki Talvitien pestaaminen neuvonantajaksi oli hyvä veto, sillä juuri nyt kokemusta ja näkemystä tarvitaan.
Vaikeita tilanteita tulee väistämättä. Johdonmukaisella ja kaikkia kuuntelevalla linjalla pääsee pitkälle, mutta Suomen ei pidä antaa ihmisoikeuksien ja demokratian kysymyksissä periksi. Juuri niissä kiteytyy Etyjin perusidea. Jos puheenjohtajaan luotetaan, niidenkin edistäminen helpottuu.