Monista, myös kyseenalaisista ansioistaan tunnetuksi tullut turkulaispoliitikko Ilkka Kanerva on aina halunnut olla jotain suurta Suomen politiikassa ja tähdännyt korkealle. Hänen marssinsa politiikan huipulle kesti kuitenkin kauemmin kuin Maon kuuluisa pitkä marssi Kiinassa. Kanervalta vierähti yli 30 vuotta päästä ulkoministeriksi, ensimmäiseen todella merkittävään tehtäväänsä hallituksessa.
Kanerva tulla tupsahti 1979 Arkadianmäelle tarmoa ja itseluottamusta uhkuen. Hän oli ratsastanut vaaleissa rehvakkaasti presidentti Dwight D. Eisenhowerilta lainatulla "I like Ike"-teemalla ja päässyt eduskuntaan 27-vuotiaana, nuorisopolitiikan jälkiaallossa.
Varsinainen hyökyaalto oli iskenyt kuin tsunami eduskuntaan 1970 ja 1972 ja täyttänyt talon nuorilla nousevilla kyvyillä Erkki Liikasesta, Erkki Tuomiojasta ja Paavo Väyrysestä lähtien. Nuo Kanervan ikätoverit nousivat kohisten politiikan herrahississä ja pääsivät nopeasti merkittäviin tehtäviin.
Kanervakaan ei jäänyt pitkäksi aikaa ihmettelemään uuden työpaikkansa menoa ja meininkiä, vaan lähti tavoittelemaan suuria saappaita. Hän iski silmänsä kokoomuksen puoluesihteerin vakanssiin, ryhtyi harrastamaan ulkopolitiikkaa ja otti itselleen kokoomuksessa Urho Kekkosen linjan vahtikoiran roolin.
Hän pyrki ja pääsi myös suhteisiin Kekkosen kanssa, mikä tuntui aikanaan hieman huvittavalta miesten huiman ikä- ja statuseron takia. Mutta sekin osoitti, ettei Kanervan päätä palellut vähästä.
Viime maanantaina koitti Kanervan lyhyen ulkoministeriuran huippuhetki, kun hän tapasi Washingtonissa ulkoministeri Condoleezza Ricen. Ylpeydestä halkeamaisillaan ollut Kanerva uhkui hyväntuulisuutta ja puhkui tarmoa. Hän oli päässyt maailman ainoan supervallan tarkoin vartioitujen ovien taakse pikavauhtia.
Toinen kohaus kuului, kun Kanerva kertoi tapaamisen jälkeen puhuneensa Ricelle, että tämä yrittäisi järjestää presidentti Tarja Haloselle vierailukutsun Valkoiseen taloon. Jo oli aikoihin eletty. Untuvikkoulkoministeri oli nostanut kissan pöydälle ja ryhtynyt järjestelemään asiaa, jota Halonen esikuntineen ja kokeneen Erkki Tuomiojan johtama ulkoministeriö eivät olleet pystyneet hoitamaan.
Suomessa on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua siitä, sisältyikö Kanervan pääsyyn state departmentiin jokin erityisviesti. Tuomioja on sanonut, että kyse oli vain normaalista diplomatiasta ja suhteiden hoidosta hallituksen vaihduttua. Monet muut ovat vakuutelleet, että sanotaan mitä sanotaan, Suomen ja Yhdysvaltain suhteissa alkoi pienen kylmähkön kauden jälkeen uusi aika.
Tuota arviota on uskominen, kun Yhdysvaltain työministeri Elaine Chao sen vahvisti torstaina Helsingissä. Hän on yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen virallisen vierailun Suomeen tehnyt Yhdysvaltain hallituksen jäsen.
Kansainvälisessä diplomatiassa noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä, joiden alkeisiin kuuluu muodollinen kohteliaisuus. Siitä huolimatta on päivänselvää, että Kanervan nopeassa pääsyssä Ricen puheille oli kyse muustakin: uutiskuvien avulla välitetystä viestistä. Se, miltä asiat näyttävät ulospäin, on diplomatiassa yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin se, mitä virallisesti sanotaan.
Kanervan ja Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin tapaaminen Tukholmassa heti perään menee sen sijaan puhtaan diplomaattisen kohteliaisuuden tiliin. Siihen ei sisältynyt sankariteon aineksia. Kunnon neuvottelut heidän välillään käydään vasta heinäkuussa.
Tähän siis on tultu. Kokematon ulkoministeri liihottelee maailmalla kuin vanha tekijä. Kenellekään kokoomusjohtajaa Jyrki Kataista lukuunottamatta ei olisi edes juolahtanut mieleen tehdä Kanervasta ulkoministeri. Yllätys oli täydellinen.
Politiikan seuraajat olivat sijoittaneet 59-vuotiaan Kanervan aivoissaan menneisyyden miesten, ikuisten luusereiden ja toivottomien naistennaurattajien karsinaan - enimmäkseen sen takia, mitä Kanerva oli tehnyt, sanonut tai tekstiviestittänyt pitkän uransa aikana.
Kanervan ansioluettelo on kunnioitusta herättävä, mutta siinä oli yksi heikko kohta: hän ei ollut kelvannut ennen ulkoministeriötä raskaaseen sarjaan. Hän oli jäänyt huipun tuntumaan, viimeksi eduskunnan varapuhemieheksi. Hänen aiemmat ministerinpostinsa kuuluivat kakkos- tai kolmoskategoriaan.
Kanervasta ei tullut puoluesihteeriä eikä kokoomuksen puheenjohtajaa. Hän ei päässyt Suomen Pankin johtokuntaankaan. Nyt hän on vihdoin asemassa, jossa voi näyttää kykynsä. Alku on ollut lupaava Lavrovin kirjeen pimitystä lukuunottamatta, mutta Kanervan taidot mitataan vasta tuulessa ja tuiverruksessa.