Älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on, jotka kehitys on tuonut tullessaan.
On plasmatelevisio ja tallentava digiboksi.
Nyt pitäisi enää kerätä vino pino maksukortteja, jotta näkee kotisohvaltaan urheilua.
Sanovat eri lajien päättäjät tai televisiopäälliköt mitä tahansa, urheilun kuluttajat ovat hämillään. Mistä näkee ja mitä, kuka omistaa ja kenet?
Monen kotimaisen jääkiekkofanin kuppi meni viime viikolla nurin, kun paljastui, että SM-liigan suorat lähetykset loppuvat helmikuussa ilmaista kanavilta kokonaan.
Urho TV näyttää kaudesta suurimman siivun ja uusi Nelonen Sport Pro hoitaa kauden huipennuksen. Kiekkointoilijan on pakko ostaa kaksi kanavaa, jos aikoo nähdä koko kauden suorina lähetyksinä Kanada-maljan nostoon asti.
Arvoisa urheilun kuluttaja, tähän ei oikein löydy lohdutuksen sanaa, sillä aika entinen ei enää palaa. Maksutelevisio on tullut jäädäkseen.
Suomessa kattila kiehuu jälkijättöisesti, sillä monessa muussa maassa vastaava keskustelu on käyty jo muutama vuosi sitten.
"Maksukanavien kilpailu katsojista ei helpotu", Nelonen Median urheilupäällikkö Jorma Paakkari myöntää.
Se tietää, että kotimaiset palloilusarjat pysyvät maksun takana jatkossakin. Paakkari painottaa, että maksullisuus on kaupallisille toimijoille ainoa vaihtoehto.
"Urheiluliitot ja liigat haluavat enemmän ja enemmän rahaa. Kun Yle ei pysty maksamaan, vaihtoehtoja ei jää."
Kesällä tapahtuneen yrityskaupan seurauksena MTV Oy:n urheilupäällikkö Tatu Lehmuskallio hallitsee Suomen suurinta maksullista urheilutarjontaa: hänellä on näpeissään MTV3 Maxin lisäksi Canal+:n ohjelmisto.
Hän säestää Paakkarin lausuntoa.
"Esimerkiksi päätös suomalaisen liigakiekon näkyvyydestä ei ole median eikä kuluttajien. Liitot ja liigat itse myyvät oikeutensa. Jos he haluaisivat myydä kaiken yhteen paikkaan, niin se olisi ok."
Valtaosa suomalaisesta palloilusta näkyy 2010-luvun alussa Urho TV:ltä tai helmikuussa aloittavalta Nelonen Sport Prolta. Liigojen vastaus on ollut selvä: raha ratkaisee.
Tarjontaa uudella vuosituhannella sulostuttanut Urheilukanava - joka nykyään on Nelosen hallinnassa - on tönitty tänä vuonna jyrkkään alamäkeen.
Eivätkö liigat sahaa omaa oksaansa, kun kaikki myydään maksulliselle puolelle? Sen minkä rahassa voittaa, sen näkyvyydessä häviää.
Lajiniilot ostavat maksukortin, mutta satunnaisemmat kuluttajat eivät.
"Kyllä tämä minua urheilun kuluttajana lievästi huolestuttaa. Juttu ei ole riskitön. Mistä uusia katsojia, mistä uusia idoleita", Paakkari kysyy.
Tällä hetkellä kanavarallin erikoiskokeet ovat siellä täällä. Urheilu on iloisesti sekaisin kymmenellä eri kanavalla.
"Tämä on tilkkutäkki, koska suomalaiset ovat poikkeuksellisella tavalla kiinnostuneet monesta eri lajista. Euroopassa jalkapallo on täysin dominantti. Meillä millään lajilla ei ole vastaavaa vetovoimaa. On mahdotonta, että yhdellä toimijalla olisi lajeista täydellinen värisuora", Lehmuskallio sanoo.
Kanavat kehuvat mielellään, että heillä näkyy vapaillakin kanavilla sitä sun tätä. Totuus on, että ne ovat usein jälkilähetyksiä.
Tilkkutäkki ja nopeat muutokset ovat hermostuttaneet kuluttajia.
"Tilanne on epätyydyttävä, jos tuotetta on vaikea ostaa. Uskon, että jo tulevana keväänä löytyy uusia ratkaisuja. Väittäisin, että kanavia paketoivat operaattorit tulevat reagoimaan", Paakkari vihjaa.
Pieni viilaus ei tietenkään poista maksullisuutta. Lohdutuksen olkapäätä tarjoaa kokenut - ja myös kovia kokenut - julkisen palvelun kanava Yle.
Oliko ennen kaikki paremmin, kun Yle hoiti kaiken? Ei ollut, sillä maksukanavien esiinmarssi on räjäyttänyt tarjonnan määrän.
Kuluttajalla on edessään herkkupöytä, jos vain lompakko kestää.
Ja ollaanpa rehellisiä: kuinka korkean arvosanan Yleisradiolle saattoi antaa esimerkiksi kansallisen palloilun lähetyksistä?
"Ei se mitä esitetään, vaan miten esitetään. Yle on pyrkinyt liian pitkään haalimaan kaikkea mahdollista laadun kustannuksella. Lisäksi kuluttajat ovat Suomessa herkempiä vaatimaan julkista palvelua", suomalaisen ja ruotsalaisen urheilumedian eroja tutkinut tohtorikoulutettava Antti Laine näkee.
Ruotsissa julkisen palvelun SVT ja kaupallinen TV4 hoitivat esimerkiksi vuoden 2006 jalkapallon MM-turnauksen yhteistyönä.
"Siitä ei enää voi lähteä, että Ylen pitäisi hoitaa kaikki mahdollinen. Esimerkiksi kotimaisen sarjapalloilun koko kauden televisioiminen kattavasti ei onnistu", Yle Urheilun päällikkö Kari Mänty myöntää ja muistuttaa, että jokainen lähetys on heille kuluerä.
Mänty on tyytyväinen Ylen tämän hetken lähetyssalkkuun ja työnjakoon kaupallisten toimijoiden kanssa. Männyn mukaan urheilutoimituksen pitää säästää vuoteen 2012 mennessä kuusi miljoonaa euroa.
"Se voi tarkoittaa, ettemme voi pitää kaikkea nykyisistä lähetysoikeuksistamme."
Mistä me siis puhumme, kun nykyisin puhumme televisiourheilusta?
Puhumme rahasta.