Keski-ikäiset suomalaiset muistavat ajan, jolloin oli vain yksi tai kaksi televisiokanavaa.Suomen Yleisradion ohjelmia asetuttiin iltaisin katsomaan melkeinpä hartauden vallitessa.
Välillä Ylen kanaville pyrähti Mainos-TV pöllöineen ja keveämpine ohjelmineen.
Esimerkiksi Oulussa kaapelitalouksien ilmaistarjontaan kuuluu tätä nykyä jo vajaat parikymmentä kanavaa. Rahalla niitä saa halutessaan jo kolminumeroisen määrän.
Kanavien määrän kasvu selittänee myös television katseluun päivittäin käytetyn ajan pidentymisen. Viime vuonna mentiin yli kolmen tunnin.
Tuore tutkimus osoittaa, että kansalaisista valtaosa on tyytyväisiä kanavien määrään mutta entistä tyytymättömämpiä kanavien sisällön laatuun.
Soneran teettämässä tutkimuksessa 58 prosenttia vastaajista oli erittäin tai melko tyytymätön kanavien sisältöihin. Vuonna 2012 vastaava luku oli vielä 42 prosenttia.
Tyytymättömyyden kasvu edellisvuoteen verrattuna on niin raju, että se panee epäilemään jopa mittausvirhettä. Toisaalta on mahdollista, että kansalaisten asenteissa on nyt ylitetty jokin kyllästymispiste.
Etenkin halvan, maailmalta ostetun ohjelmiston ja ulkomaisella formaatilla kotimaassa toteutettujen tosi-tv-ohjelmien virta on viime vuosina kiihtynyt.
Suomalaiskatsojille tarjotaan studiovieraina Amerikan julkkiksia, joista täällä ei ole koskaan kuultukaan. Pääsemme tirkistelemään ihmisruumiin erikoisuuksia ja yhdysvaltalaisten rekkakuskien seikkailuja äärioloissa, joita meillä kutsutaan normaaliksi talvikeliksi.
Jos iso osa katsojista pitää ohjelmistoa roskana, se todennäköisesti on sellaista.
Jos televisiolla oli takavuosina ohjelmiston laadukkuuteen pohjautunut tenhonsa, se on suureksi osaksi rapistunut. Kanavien ja ohjelmatarjonnan lisääntyminen on samalla vaikuttanut sekä Ylen että MTV3:n katsojalukuihin.
Ylen ei tarvitse olla rahoistaan huolissaan, mutta MTV3:n pitkän jakson näkymät ovat synkentyneet muun ilmaisen tarjonnan imiessä katsojien ja mainostajien mielenkiintoa.
Toivottavasti perinteinen kanava ei ala etsiä lääkettä samasta suunnasta kuin muut ilmaiset mainosrahoitteiset kilpailijat eli ostamalla maailmalta halvalla huonoa. Ääriesimerkki vuonna 2011 oli Liv-kanava, joka hankki vain 11 prosenttia ohjelmistostaan kotimaasta. Tosin sutta ja sekundaa tehdään Suomessakin.
Mahdollisuus katsoa tv-ohjelmia verkosta, joko reaaliaikaisesti tai jälkikäteen, on viime vuosina parantanut aidosti katsojien asemaa.
Soneran tutkimuksen mukaan verkossa ohjelmia katsoo tätä nykyä seitsemän kymmenestä suomalaisesta. Muutosta vauhdittaa älypuhelinten ja tablettitietokoneiden yleistyminen.
Lähes näkymättömiin on jo kadonnut se aika, jolloin jotkin ohjelmat kokosivat ”koko kansan” ruudun ääreen luomaan yhteisiä puheenaiheita.
Televisiota on kohdannut sama kiinnostuksen kohteiden, arvostusten ja mielipideilmaston hajoaminen, joka näkyy kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa.