Takavuosien mestarihiihtäjän Juha Miedon harjoittelusta sanottiin joskus, että mies vetää toinen jalka rotkon reunalla. Rotkoon putoaminen olisi tiennyt ylikunnon puolelle menemistä.
Elimistön ylikuormitus vaanii kaikkia kestävyyslajien urheilijoita. Kansan suussa ylirasitustila kulkee ylikunnon nimellä.
Mieto korostaa levon merkitystä, jos ylikunnon oireet iskevät.
"Viikon lepo ainakin, joskus on uskallettava pitää taukoa parikin viikkoa. Jos hiihtäjä on harjoitellut raakasti kesän ja syksyn, hän kyllä tällaisen lepojakson kestää. Ja sieltä se herkkyys löytyy."
Mieto ei allekirjoita jatkuvaa testausta kilpailukaudella.
"Kesällä testatahan ja talvella hiihretähän. Ja jos pitää talvella kuntoa testata, latu ja kello ovat sitä varten. En ymmärrä tätä nykymenoa, että sisähallissa painetahan happinaamari päässä kesken kilpailukautta."
Ylikunto-ongelma
on yksilöllinen
Mieto kertoo tarinan vuodelta 1976. Kaksi ruotsalaishiihtäjää, Svensson ja Weppling, olivat alkutalvesta pahasti juntturassa. Miehet päättivät lähteä viikoksi Kanarialle hoitelemaan ylikuntoa pois.
"Ja kun kaverukset palasivat ruskettuneina takaisin, he ottivat Ruotsin olympiakatsastuksissa heti kaksoisvoiton", Mieto muistaa.
Hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä toteaa, että mestari on se, joka hallitsee parhaiten työn, palautuksen ja levon suhteen. Paras hiihtäjä ei ole todellakaan se, joka jaksaa paahtaa eniten harjoitustunteja.
Ylikunto johtuu Jylhän mukaan puutteellisesta palautumisesta. Ylikuntoa voi esiintyä kahdessa tasossa. Se voi olla hetkellinen elimistön ylirasitus tehokkaasta harjoittelusta tai hitaasti kehittynyt tila jatkuvasta puutteellisesta palautumisesta.
"Ylirasitus hiipii pikkuhiljaa, kun palautus jää vajaaksi. Pahimmassa tapauksessa urheilija ei toivu koko uransa aikana."
Jylhä jatkaa, että ylikunto-ongelma on hyvin yksilöllinen. Siihen vaikuttavat urheilijan biologinen perimä sekä lihaksiston ja elimistön rakenne. Myös urheilijan harjoitustausta ja psyyke ovat merkityksellisiä seikkoja.
Monia erilaisia
menetelmiä
"Jos urheilija haluaa kehittyä, hän ei voi vuosia toistaa harjoittelua samalla kaavalla. Elimistön tasapainoa on järkytettävä rikkomalla tekemisen tasoa ja tämä lisää harjoittelun seurannan tärkeyttä."
Hiihtomaajoukkueessa on vuosien varrella kehitetty erilaisia menetelmiä ylikunnon eliminoimiseksi. Pulssin seuranta on vanha hyvä konsti, mutta sykemittarin tulo markkinoille reilut 20 vuotta sitten oli suuri askel eteenpäin.
Yksi keino on mitata ensin leposyke ja syke kun on noustu seisomaan. Jos elimistö on rasittunut, syke pysyy kauemmin korkealla ylösnousun jälkeen. Pitkäaikaisen seurannan kautta on saatu molemmille sykkeille vakiotaso.
Leireillä hiihtäjät käyttävät juoksumattotestiä, jolla mitataan sykettä ja lihaksiston maitohappotasoa. Matolla juostaan neljä kertaa neljä minuuttia.
Tänä vuonna hiihtomaajoukkueessa on otettu ylikunnon seurannassa mukaan pilottiprojektina sykevariaation seuranta erityisesti korkean paikan leireillä. Sykevariaatiossa mitataan sykelyöntien välivaihtelua.
Uusinta uutta ylirasitustilan seurannassa on oululaisen Innokas Medicalin kehittämä menetelmä, jossa käytetään vaihtovirtaa lihaksiston kunnon seurannassa. Mitä toimivampi lihas on, sitä paremmin se johtaa virtaa.
Maallikon mielestä seuranta saattaa vaikuttaa kovin työläältä, mutta Jylhän mukaan näin ei ole. Asiat kuuluvat päivittäiseen rytmiin, jotta urheilijat pystyvät tekemään laadukkaita harjoituksia.