Kovasti kysellään näinä päivinä, mistä tietää, onko lintuinfluenssa tulossa vai ei.
Eihän sitä oikein mistään tiedä, paitsi ehkä uutisista, mutta yritetään kuitenkin antaa muutamia vihjeitä ja oikoa pahimpia väärinkäsityksiä.
Moni luulee, että lintuinfluenssa alkaa siitä, kun kuuluu aitasta kananpojan aivastus, jalajallai jalajalavei. Kohtuullisen hyvä arvaus, mutta ei aivan oikea. Kananpojan aivastus nimittäin ei ole oire lintuinfluenssasta, kuten luulisi, vaan lapsihalvauksesta, mikä tarkkaan kuunnellen laulussa kerrotaankin. Samoin kerrotaan se, ettei kananpojan aivastus ole edes lapsihalvauksen ensimmäinen oire, vaan sitä edeltää hepokatin poikkeava käytös: se on maantiellä poikittain eikä pitkittäin, kuten terve hepokatti.
Hepokattia ei pidä sekoittaa sen paremmin hevoseen kuin kissaankaan, vaikka sen nimeen sisältyvät molemmat nisäkkäät. Se ei ole edes niiden risteytys, vaan heinäsirkkaa muistuttava suorasiipinen, jonka korvat ovat etujaloissa.
Katti eli kissa, josta edellä oli puhetta, sen sijaan alkaa jo kelvata myös lintuinfluenssan ennusmerkiksi, tosin vasta kuolleena. Vanhan kansanperinteen mukaan jos jäätyneen kissanraadon löytäjä heittää sen saunan katolle, lintuinfluenssa tulee siitä suunnasta, mihin häntä osoittaa.
Tämä on kuitenkin pelkkää taikauskoa, vieläpä vaarallista, sillä kuolleena löytyneeseen kissaan ei pidä koskea ainakaan ilman lapasia, saati heitellä sitä saunan katolle, missä se voi sulaa ja levittää tartuntaa. On nimittäin mahdollista, että kissa on kuollut syötyään influenssaan sairastuneen linnun, joten se voi itsekin olla taudinkantaja.
Aivan varma merkki lintuinfluenssasta kuollut kissakaan ei ole, koska mahdollisia kuolinsyitä on muitakin. Kissan elämä ei näinä päivinä ole todellakaan helppoa, sillä melkein kaikki sen herkkuruoat voivat tappaa: linnuista tulee lintuinfluenssa, hiiristä hiirilavantauti ja kermasta kolesterolia. Ainoa kissanherkku, joka on toistaiseksi turvallista, on kala, joten ei pidä ihmetellä, jos keväisillä jääkentillä näkyy ihmisten seassa myös joukoittain kissoja pilkkimässä.
Näin ollen varmin merkki lintuinfluenssasta on lintu itse. Jos sellaisen näkee lentämässä elävänä tai kuolleena, on kiireesti hakeuduttava sisätiloihin, mieluummin pommisuojaan. Ellei sellaista ole lähettyvillä, on parasta heittäytyä maahan selälleen, kädet tiiviisti kyljissä kiinni, ja tekeytyä kuolleeksi - siis samaan tapaan kuin karhun tullessa vastaan. Silloin lintu voi luulla, että joku sen lajitovereista on jo homman hoitanut, eikä valmiiseen vainaaseen kannata enää tuhlata kallisarvoista H5N1-lastia. Valekuoleminen nimenomaan selällään on tärkeää siksi, että silloin voi silmäluomen raosta vaivihkaa seurata lintujen liikkeitä ja tarvittaessa väistää. Kädet kannattaa pitää kiinni kyljissä, koska muuten lintu voi luulla tekovainaata kaatuneeksi variksenpelättimeksi, jolloin se hyökkää varmasti.