Liikenne: Kuusi kaistaa su­ju­voit­ti Poh­jan­tien lii­ken­net­tä – Ky­syim­me, koska oi­keal­ta saa ohittaa

Mainos: Kalevan ti­laa­jan kump­pa­ni­etu­na liput puoleen hintaan Kär­pät-Pe­li­cans ke 27.10. peliin.

Ka­na­lin­tu suo­jau­tuu kiep­piin

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävät metsäkanalinnut ovat sopeutuneet kylmään talveen. Tästä tyypillinen esimerkki on yöpyminen kiepissä. Lumeen kaivautunut lintu on suojassa sekä kylmältä että pedoilta.

Metso voi pudottautua kieppiin oksalta tai kaivautua sinne hangen pinnalta.
Metso voi pudottautua kieppiin oksalta tai kaivautua sinne hangen pinnalta.
Kuva: Somero Veli-Pekka

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävät metsäkanalinnut ovat sopeutuneet kylmään talveen. Tästä tyypillinen esimerkki on yöpyminen kiepissä. Lumeen kaivautunut lintu on suojassa sekä kylmältä että pedoilta.

Kaikki Suomessa elävät metsäkanalinnut eli metso, teeri, pyy ja riekko yöpyvät talvella kiepissä. Metsäkanalinnut sukeltavat usein suoraan lennosta pehmeään ja yli 25 senttimetriä paksuun lumeen. Lumessa ne kaivautuvat vielä jopa puoli metriä tai metrin verran eteenpäin, kunnes muotoilevat itselleen varsinaisen kieppionkalon.

Myös urpiainen, punatulkku, talitiainen ja varpunen voivat tehdä kovalla pakkasella kieppejä pehmeään lumeen.

"Metso voi pudottautua kieppiin oksalta tai kaivautua sinne hangen pinnalta", kertoo tutkimusprofessori Harto Lindén Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Lintu kaivautuu lumeen pyrstö edellä, siipipankojaan värisyttäen ja jalkojaan käyttäen. Ulos se tulee melko suoraan, sillä kiepin katto ei ole kovin paksu.

Petolintujen ja lintuja pyydystävien nisäkkäiden on vaikea löytää kieppiä, sillä lintu kaivaa tulokäytävän päähän onkalon ja kaivettu lumi tukkii usein käytävän niin, että ulosteiden hajut eivät houkuttele petoja ja lämpö pysyy sisällä. Käytävä on myös melko pitkä ja kaareva.

Kiepissä yöpyvä lintu säästää 30-50 prosenttia energiankulutuksestaan. Vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta, on kiepissä muutama lämpöaste. Se vähentää linnun lämmönkulutusta, eikä sen tarvitse käyttää lihasvärinää, joka antaa kylmässä lepäävälle linnulle lisälämpöä.

Metsäkanalinnut viipyvät kiepissä kovilla pakkasilla jopa yli 20 tuntia, pikkupakkasilla lyhyemmän aikaa. Ne eivät käytä kieppiä, jos ilman lämpötila on plussan puolella, sillä silloin kiepissä on kylmempää kuin lumen päällä.

Kaikki Suomessa elävät metsäkanalinnut syövät talvella puumaista ravintoa, joten niiden ruuansulatuselimistön koko ja toiminta vaihtelevat vuodenaikojen mukaan: aineenvaihdunta laskee ja ravinnon käsittely muuttuu.

"Ne siirtyvät talvella käyttämään superrunsasta ravintoa, josta ei tule pulaa, mutta joka on hyvin hankalasti käsiteltävää. Siinä on hyvin hienopiirteisten sopeutumien kirjo", Lindén kertoo.

"Esimerkiksi metso syö talvella männynneulasia, mikä on mahdollisimman ongelmallista ravintoa. Neulaset sisältävät runsaasti pihkoja, jotka ovat suoraan myrkyllisiä ja jotka metso joutuu tekemään vaarattomiksi."

Silmuja "hakoessaan" metsot suosivatkin vahingoittuneita puita, joiden neulasissa on vähemmän ruuansulatusta vaikeuttavia hartsiaineita.

Metsäkanalinnuilla ja varsinkin metsolla on lisäksi erittäin pitkät parilliset umpisuolet, jotka kaksinkertaistuvat talvella. Myös suoliston mikrobifauna muuttuu. Siten ne kykenevät hajottamaan selluloosaa ja ligniiniä sekä tekemään neulasten haitta-aineet vaarattomiksi.

"Alhainen energiankulutus on erinomainen sopeutuma talvioloihin", Lindén toteaa. Sopeutuminen on tapahtunut pakon edessä, sillä metso hyödyntää talviravintonsa erittäin huonosti.

"Tarhaoloissa metson päivittäinen energian tarve lähes kaksinkertaistuu, kun siirrytään rehusta ja kaurasta puhtaaseen neulasravintoon. Se johtuu neulasten huonosta sulavuudesta", Lindén kertoo.