Torino Kanadan miesten jääkiekkojoukkueella on luottamus puolellaan Torinon olympiaturnauksen mestariksi. Puolustavalle olympiavoittajalle ennakkosuosikin asema sopii, sillä jääkiekkoilun synnyinmaassa sijat yhdestä alaspäin eivät ole tavoittelemisen arvoisia.
Neljä vuotta sitten Salt Lake Cityn talvikisoissa Kanada katkaisi 50 vuoden tauon ja voitti seitsemännen kerran olympiakultaa. Sen jälkeen se on voittanut kaksi maailmanmestaruutta 2003 Helsingissä ja 2004 Prahassa. Selvin todiste Kanadan iskukyvystä saatiin syksyllä 2004 NHL-huippujen maailmancupissa, jonka Kanada voitti lyötyään loppuottelussa Suomen.
Kanadan kapteeni Joe Sakic oli Salt Laken olympiaturnauksen arvokkain pelaaja. Hänen sanoillaan on painoa myös Torinossa.
- Olemme Torinossa voittaaksemme kultaa, Sakic vakuuttaa.
Kanadan päävalmentaja Pat Quinn on olympiaturnausta varten kokoamassa yhteen viime vuotisten Itävallan MM-kisojen tehoketjua Simon Gagne-Joe Thornton-Rick Nash. Quinnillä on käsissään monipuolinen miehistö. Sakicin ohella kokemusta tuovat Jarome Iginla, Kris Draper ja maalivahti Martin Brodeur.
Tosin Brodeurin torjuntavire ei ole New Jerseyssä tällä kaudella vielä ole ollut paras mahdollinen. Brodeurin taustalla vaanii Floridan huippuvahti Roberto Luongo, joka on NHL:ssä tottunut kiekkosateeseen.
Myös polvivaivaisen Scott Niedermayerin turnauksesta vetäytyminen antaa Kanadan valmennusjohdolle mietittävää.
Toinen asia on, miten Kanadan peliin vaikuttaa sen manageria Wayne Gretzkyä viime päivinä riepottelema vedonlyöntikohu. Gretzkyn olympiajoukkueeseen kelpuuttaman Vancouverin Todd Bertuzzin valinta ei ollut Kanadassa kaikkien mieleen. NHL:ssä Steve Mooren kaudella 2003-2004 teloneen Bertuzzin epäonnistuminen Torinossa tietäisi kritiikkiä myös Gretzkyn suuntaan.
Venäjä kypsä
mainetekoihin
Kanadan ykköshaastajaksi on tällä kertaa ehdolla Venäjä. Se on lukeutunut ennakkosuosikkeihin useasti aiemminkin, mutta vetänyt säännöllisesti vesiperän. Joukkueen vahvuutena on tietysti huippulaadukas pelaajisto, mutta myös 2002 Salt Lakessa Valko-Venäjän neljänneksi luotsannut Vladimir Krikunov voi olla oikealla tavalla ulkopuolinen johtaja päävalmentajaksi.
Venäjän hyökkäysvoimasta ei ole epäilystä, sillä Ilja Kovaltshuk, Pavel Datsjuk ja loistavaa tulokaskautta pelaava Aleksandr Ovetshkin ovat taiturien eliittiä. Puolustus- ja etenkin maalivahtipeli on Venäjän akilleen kantapää. Enimmän torjuntavastuun kantava Jevgeni Nabokov on periaatteessa osaava maalivahti.
Tshekin nostavat Kanadan kakkoshaastajaksi joukkueen supertähdet Jaromir Jagr ja Dominik Hasek. Heillä on karismaa sitouttaa taiteelliset pelaajasielut joukkueeseen. Taiteilijana itsekin tunnettu Jagr on pitkästä aikaa elämänsä vedossa koottuaan NHL:ssä tällä kaudella 35+45 pistettä.
Hasek on muutaman vuoden tauon jälkeen ottanut nelikymppisenä Ottawa Senatorsissa oman paikkansa. Hän oli lähes puoli joukkuetta, kun Tshekki voitti olympiakultaa Naganossa 1998.
Jos on Kanadalla voittamisen kulttuuria, sitä on myös Tshekillä. Se on Naganon olympiakullan ohella voittanut vuodesta 1996 viisi maailmanmestaruutta. Päävalmentajana on uusi mies arvokisoissa, aiemmin nuorisomaajoukkueita luotsannut Alois Hadamczik.
Ruotsista tullut
kestohäviäjä
Siinä missä Kanada ja Tshekki ovat viime vuosien voittajia, Ruotsista on tullut kestohäviäjä. Sen 2000-luvun riemukkain kiekkokokemus on vuoden 2003 MM-kisojen puolivälierä, jossa Ruotsi pudotti isäntämaa Suomen.
Muuten tie on ollut tappiollinen. Ruotsi hävisi vuosien 2003 ja 2004 MM-finaalit Kanadalle, putosi 2002 Salt Laken olympiakisoissa katastrofaalisesti puolivälierässä Valko-Venäjälle ja kärsi 2004 maailmancupin puolivälierässä rökäletappion Tshekille.
Puolustaja Nicklas Lidström sekä hyökkääjät Daniel Alfredsson ja Mats Sundin ovat muistutus Ruotsin supertähdistä. Ruotsi kaipaa Torinoon matkannutta Peter Forsbergia, mutta huippukunnossa, ei nivusvaivaisena.
Ruotsin ohella Suomi, USA ja Slovakia ovat veikkauksissa vakavasti otettavia vaihtoehtoja mitalikolmikkoon. USA:n päävalmentaja Peter Laviolette on luotsannut Carolinan NHL:n huipulle, mikä käy suosituksesta. Sen sijaan 44-vuotiaan puolustaja Chris Cheliosin valinta herättää epäilyjä.
Suomi ja Slovakia ovat kutakuinkin samalla viivalla, mutta tyystin eri lähtökohdista. Suomen mahdollisuudet ovat tinkimättömässä puolustuspelissä, jota höystää muutama maali. Slovakian miehistö pursuaa NHL:n maalitykkejä, mutta joukkueen yhtenäisyys ja kestävyys joutuvat 15 vuorokauden mittaisessa turnauksessa koetteelle.