Kanadan suurkaupungeissa kaupataan isojen kylttien kera kuubalaisia sikaareja amerikkalaisille turisteille. Kuuba on Yhdysvaltain kauppasaarrossa eikä Cohiba-sikaarien myynti Kanadan eteläisessä naapurissa siksi ole sallittua. Kanada vetää kuitenkin erilaista ulkopolitiikkaa ja kuubalaistuotteet ovat maassa näkyvästi esillä.
Yhdysvalloilla ei ole vaikeuksia vain eurooppalaisten liittolaistensa kanssa. Jopa rajanaapuri Kanada, jonka me vanhan mantereen asukkaat olemme tottuneet niputtamaan yhteen maailman ainoan supervaltion kanssa, on pitänyt hajurakoa George W. Bushin ulkopolitiikkaan.
Kanada ei lähtenyt voimaperäisistä maanitteluista huolimatta mukaan Saddam Husseinin kaato-operaatioon. Kanadan poliittinen ja taloudellinen eliitti oli suurimmalta osin sotaretken kannalla, mutta pääministeri Jean Chrétien piti päänsä: kanadalaisjoukkoja ei Irakiin ilman YK:n valtuutusta.
Suosittu pääministeri seurasi asiassa kansan mielialoja, jotka olivat selvästi sotaa vastaan. Hinta mahtavan naapurin uhmaamisesta oli hallitusten välisten suhteiden tuntuva viileneminen. Bush on lykännyt sovittua Kanadan-vierailuaan hamaan tulevaisuuteen eikä ole suostunut tapaamaan Chrétieniä kansainvälisissä yhteyksissäkään.
Kanadan ja Yhdysvaltojen kiista Irak-politiikasta ei ole ensimmäinen laatuaan maiden suhteissa. Itse asiassa historiasta löytyy tämän tästä esimerkkejä, jolloin Kanada on asettunut poikkiteloin Washingtonin politiikkaa vastaan. Jo Etelä-Afrikan buurisotiin 1900-luvun taitteessa mailla oli vastakkainen kanta, samoin Suezin kriisiin 1956, ja viimeksi USA:n avaruuspuolustushankkeeseen.
Suhtautumisessa YK:hon naapuruksilla on kaiken aikaa ollut hyvin erilainen lähtökohta. Kun Yhdysvallat on epäillyt sitä kolmannen maailman käsikassaraksi, on Kanada ollut maailmanjärjestön luotettavampia jäseniä. Jos Suomi on ollut väkilukuun suhteutettuna innokkain osallistumaan YK:n rauhanturvaoperaatioihin, on Kanada ehkä ollut suurin sinibarettien lukumäärällä mitattuna. "Me rakennamme siltoja, emme riko niitä", kuuluu kanadalainen tuore heitto Yhdysvaltojen suuntaan.
Kanadan uhittelulla on kuitenkin rajansa. Suhteita ei haluta liiaksi vaarantaa, sillä Yhdysvallat on Kanadalle ensiarvoisen tärkeä kauppakumppani. Valtaosa Kanadan kaupasta suuntautuu eteläiseen naapurimaahan. Kanadan väestö on keskittynyt nauhaksi Yhdysvaltojen rajan lähellä. Rajakaupan vaikeutuminen olisi katastrofi ennen muuta Kanadalle.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Kanada teki kaikkensa, ettei Washingtonissa olisi syntynyt vaikutelmaa, että Kanada on terroristeille turvasatama. Rajavalvontaa kiristettiin tuntuvasti niin maarajoilla kuin lentokentilläkin. Kanadalaisilla lentokentillä saa varautua huomattavasti tiukempaan käsittelyyn kuin Euroopassa.
Kanadan suhtautumisessa mahtavaan naapuriinsa on paljon samaa kuin Suomen asennoitumisessa itäiseen naapurimaahamme.
Kahden pohjoisamerikkalaisen naapuruksen ero ei vain niin helposti pistä satunnaisen kävijän silmään, kun maat päällisin puolin näyttävät niin kovin samanlaisilta. Kanadan suurkaupunkien keskusta on samanlaista pilvenpiirtäjien viidakkoa kuin USA:ssa ja elämänmeno näyttää yhtäläiseltä televisioineen, leveine autoineen ja makeine ruokineen. Jopa kahvi on samanlaista kurjaa litkua kaikkialla Pohjois-Amerikassa. Yhdysvaltain ja Kanadan ero pitää kaivaa pintaa syvemmältä.