Tappio Kanadalle oli karvas, mutta Leijonien ei ole kuitenkaan syytä tunkea päitään kovin syvälle pensaaseen. Suomen pelissä oli varsinkin avauserässä elementtejä, joista on hyvä ammentaa jatkoa ajatellen. Toisaalta peli Kanadaa vastaan paljasti Leijonien pelissä heikkouksia, joista pitäisi ottaa opiksi.
– Se oli vain yksi tappio. Peli käydään läpi valmennuksen kanssa. Tästä otetaan oppia ja sitten mennään eteenpäin, sanoi puolustaja Joonas Järvinen.
Leijonilla oli ongelmia erityisesti oman pään puolustuspelin kanssa. Ja kun Kanadan kärkipelaajat saavat tilaa kaukalon kulmissa ja maalin edessä, eivät he yleensä jätä tilaisuuksiaan käyttämättä.
– Vapaita äijiä jäi liikaa, puolustusalueen keskustan pitäisi olla tiiviimpi. Siellä on kavereita, jotka ovat lapioineet monta sataa maalia NHL:ssä siitä, joten paremmin se olisi pitänyt tukkia, Järvinen tuumi.
Kanadan päävalmentaja Brent Sutterin tiedetään suosivan perinteistä pohjoisamerikkalaista pelitapaa. Vielä avauserässä Kanadan nuotit olivat sekaisin, ja Leijonat jauhoivat peliään hurmiossa. Kanada pelasi eräänlaista välimallin kiekkoa, joukkue ei oikein tuntunut tietävän, pitäisikö sen karvata aktiivisesti vai pelata konservatiivisemmin.
Toiseen erään Kanada nosti karvaustaan ja se tuotti tulosta. Leijonien puolustuspeli puolestaan alkoi yskähtelemään.
– Välillä lipsahti miehiä vapaaksi, mutta välillä se vain lipsahtaa. Nyt nollataan tämä ja sitten vain eteenpäin, Järvinen totesi.
Suomi pyrki menestymään nimenomaan joukkueena. Kanada taasen oli enemmän taitavien ja vahvojen yksilöidensä varassa, mutta sekin paransi joukkuepeliään ottelun edetessä.
Järvisen mielestä parasta Suomen pelissä oli vauhdikas avauserä ja kaksi tehtyä ylivoimamaalia.