Eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen kirjoitti Savon Sanomissa, ettei eduskunnan kielteinen julkisuuskuva vastaa todellisuutta. Hänestä eduskunta toteuttaa perustuslakiin nojautuvat päätehtävänsä - lainsäädäntötyön ja budjetin laatimisen - moitteettomasti ja kustannustehokkaasti.
Näin pitää ollakin. Se todellinen uutinen olisi, jos eduskunta löisi laimin päätehtävänsä.
Muttei kansanedustajuus saa samalla olla sitäkään, että työpaikalta voi luistella helposti mutta maailmaa kiertää mielin määrin. Pelkkää harrastekerhohommaakaan kansan edustaminen ei ole.
Eivät kaikki poliitikot tietenkään ole kelvottomia. Valtaosa on ahkeria puurtajia.
Monen poliitikon helmasynti kyllä on syyttää herkästi mediaa, kun oma julkisuuskuva on ruma. Kannattaisi pitää mielessä vanha viisas neuvo: ei ole peilin vika, jos kuva ei miellytä.
Kääriäisen toive siitä, että eduskunnan toimintaa ei pitäisi arvioida julkisuuteen nousseiden yksittäisten, jopa epämiellyttävien tapausten pohjalta, ontuu pahasti.
Jokainen 200 kansanedustajasta vaikuttaa osaltaan siihen kuvaan, mikä parlamentista julkisuuteen piirtyy. Omat väriläiskänsä piirtävät talon virkamieskunta ja kansanedustajien avustajat.
Nyt talossa syyllistytään itse oman pesän likaamiseen.
Arvostelu ja kritiikki puhemies Sauli Niinistöä kohtaan paitsi kovenee myös loiskuu jo talon ulkopuolelle. Kustannustehokkuus kun ei saisi koskea edustajia itseään.
Kun Niinistö on ryhtynyt pitämään kuluissa tiukempaa kuria ja seulaa, häntä moititaan pikkumaiseksi kamreeriksi. Niinistön johtamistaitoja luonnehditaan huonoiksi ja hänen kritiikin sietokykyään kuvataan olemattomaksi.
Arvostelijat hokevat toisesta suupielestä, että asiat pitää hoitaa talon sisällä. Toisella poskella julmistellaan itse Niinistön tyylille. Sappea Niinistöä vastaan nostattaa lisää se, että hänen sanotaan tuovan asioita (lue: talon epäkohtia) omissa nimissään julkisuuteen kesken valmistelun. Itse tehdään silti samoin.
Reilu viikko sitten kansanedustajat Pekka Vilkuna (kesk.) ja Tero Rönni (sd.) syyttivät Niinistöä lillukanvarsiin sortumista ja jopa työpakkakiusaamista. Jälkeenpäin Vilkuna kertoi Suomenmaassa saaneensa "paljon ja ylitsevuotavaa" myönteistä palautetta kritiikistään.
Kettufarmin, jollaiseksi eduskuntaa on luonnehdittu, työskentelyilmapiiri alkaa muistuttaa yhä enemmän tavallista työpaikkaa, jossa ikivanhoja etuuksia ja paisuneita rönsyjä leikataan samalla kun väkeä pitäisi sitouttaa uudistuksiin.
Tosiasia on, että kansanedustajien monenlaiset omat etuudet ja talossa vuosikymmeniä harjoitettu kulukäytäntö on nostettu kunnolla pöydälle vasta Niinistön tultua puhemieheksi.
Pellossa elämiseen olisi sietänyt puuttua jo aikaisemmin. On Niinistössäkin puutteensa ja vikansa, mutta hänen kulukurilleen on syytä toivottaa menestystä.
Ei hän eduskuntaa nälkäkuurille laita. Nyt vain kuluja seurataan tarkemmin ja kuitteja tarkistetaan. Ensi vuoden menoista on leikattu neljä prosenttia. Stoppi tuli sillekin, että avustajarahoja voi käyttää nettisivujen tekoon tai esiintymiskoulutukseen. Virkamieskunnan pikkujouluissa on vähemmän drinkkilippuja.
Edustajat eivät lennä Eurooppaan business-luokassa. Lentojen bonuspisteet menevät eduskunnan hyväksi. Maailmalle ei pääse ihan oman halun mukaan. Takavuosina mentiinkin ja joukolla niin kauaksi, että jos olisi menty vielä pitemmälle, olisi tultu jo lähemmäksi.
Ei paha, uskoisi lamassa kärvistelevän äänestäjän sanovan kamreerin punakynästä.
pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi