Puolueet uhraavat miljoonia euroja ja paljon vaivaa vaalikampanjoihin, mutta ne eivät ole juuri muuttaneet puolueiden kannatusosuuksia näissä vaaleissa. Sunnuntain eduskuntavaalit ovat tiukat. Kahden suuren puolueen kannatus on Suomen Gallupin mukaan tasoissa. Taloustutkimus teki taas tuoreimmissa mittauksissaan keskustasta Suomen suurimman puolueen. Aikaisemmin se oli saanut SDP:n ykköseksi. Puolueiden kannatus on kuitenkin niin lähellä toisiaan, että kumpi hyvänsä voi voittaa vaalit sunnuntaina.
Taloustutkimuksen tuoreimman kyselyn mukaan SDP:n kannatus on tipahtanut tammikuun 25,6 prosentista maaliskuun 22,9 prosenttiin. Keskustan suosio taas on kasvanut tammikuun 23,7 prosentista 24,8 prosenttiin. Poikkeamat mahtuvat virhemarginaaleihin. Kokoomuksen kannatus oli kohentunut selvimmin Taloustutkimuksen mittauksessa. Se oli noussut helmikuun 17,5 prosentista 20,7 prosenttiin. Ero on yli kolme prosenttiyksikköä. Se ei mahdu enää mahdu virhemarginaaliin.
Suomen Gallupin uusimmassa tutkimuksissa erot olivat olemattomia. Keskustan kannatus oli 23,6 prosenttia ja SDP:n 23,3 prosenttia. Viime eduskuntavaaleissa keskustan kannatus oli 22,4 prosenttia ja SDP:n 22,9 prosenttia. Ero SDP:n hyväksi oli vain 0,5 prosenttiyksikköä.
Keskusta saavutti historiansa parhaimman tuloksen sotien jälkeen vuoden 1991 vaaleissa, jolloin se sai 24,8 prosentin ääniosuuden. Vuonna 1995 puolestaan SDP korjasi suurvoiton, 28,3 prosenttia äänistä. Viime eduskuntavaaleissa ääniosuudet olivat lähes tasan: SDP sai 22,9 ja keskusta 22,4 prosenttia äänistä. Äänimäärissä ero oli vain 17 000. Tutkimusten mukaan puolueiden kannatuserot ovat niin pienet, että pienetkin siirtymät puolelle tai toiselle voivat ratkaista vaalit. Siksi puolueet yrittävät innostaa kannattajia menemään vaaliuurnille.
Puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki on tuonut keskustan kannatukseen ehkä 1-2 prosenttiyksikön lisän, vaikka mitään erityistä intoa mahdollisuudesta saada Suomeen ensimmäinen naispääministeri ei olekaan syntynyt. Varsinainen naisbuumi koettiin vuoden 2000 presidentinvaaleissa.
Kilpa suurimman puolueen asemasta on äärimmäisen tiukka. Puolueet ovat panostaneet vaalikampanjaan paljon rahaa ja aikaa. Kampanjat eivät kuitenkaan ole juuri vaikuttaneet puolueiden kannatukseen, vaan se on suurin piirtein samalla tasolla kuin tammikuussa - huolimatta Irakia koskevasta vilkkaasta keskustelusta. Muutokset eivät ole dramaattisia, vaan mahtuvat virhemarginaalien rajoihin. Kampanjoinnilla vahvistetaankin lähinnä omien kannattajien uskoa. Jos äänestysaktiivisuus nousee, rahallinen panostus ja kova kampanjointi ovat tuottaneet tulosta.
Ääniosuudet eivät kilpaa ratkaise, vaan puolueiden suuruusjärjestys ja asema hallituspelissä määräytyy ensi sijassa eduskuntapaikkojen perusteella. Kamppailu vaalipiirien viimeisistä paikoista onkin ankaraa. Kampanjamielikuvilla ja yksittäisten ehdokkaiden onnistumisilla on tässä taistossa merkitystä.
Suurimman puolueen asema on uuden perustuslain mukaan niin ratkaiseva, että kampanjassa on nähty paikka paikoin paluuta 50-luvun likaisiin temppuihin. Esimerkiksi SAK:n mainoskampanja on ollut ajoittain mauton. Sen on sanottu lietsovan lähes tulkoon luokkavihaa yhteistyön sijasta. Lisäksi voi kysyä, voiko järjestöjohtajilla olla moraalista oikeutta panostaa huomattavia summia rahaa vasemmiston hyväksi, kun ammattiliitoissa on jäseninä myös porvaripuolueita äänestäviä.