Kajaani Kämmeköistämme yli puolet kukkii alkukesällä tai ainakin aloittaa kukintansa ennen juhannusta. Aivan ensimmäisenä keväällä, jo toukokuussa, aloittavat lajit ovat komeita ja värikkäitä.
Kesän vakiinnuttua kukkaan puhkeavat kämmekät peittyvät piiloon rehevyyden sekaan. Ulkonäöltään ne eivät ole yhtä näyttäviä ja voimakasvärisiä kuin kevään kämmekät, mutta niilläkin on keinonsa houkutella suvunjatkamiselle välttämättömät hyönteiset luokseen; voimakas tuoksu on pölyttäjille vastustamaton viesti tarjolla olevasta mesiateriasta.
Luonnossamme kasvaa yli kolmekymmentä kämmekkälajia, oman pohjoisen alueemme orkideaa. Lämpimämpiin alueisiin verrattuna lajimäärä on toki pieni, sillä maailmassa tunnetaan noin 20 000 kämmekkälajia. Kämmekkäkasvien heimo onkin yksi maailman runsaslajisimmista kasviheimoista.
Komein kämmekkäkasvimme, tikankontti, kukkii kalkkivaikutteisilla alueilla Ahvenanmaalla ja etelärannikolla toukokuun aikana, Kainuussa kesäkuun puolivälissä, mutta Lapissa vasta juhannuksen jälkeen.
Kasvin puolimetrisen varren latvassa on suuret kukat. Kukan keltainen huuli muodostaa ruskeiden kehälehtien ympäröimän konttimaisen pallon, johon mettä etsimään tulleet hyönteiset putoavat. Ulos päästäkseen ne joutuvat ryömimään kontin läpi. Ryömiessään ne sotkevat itsensä siitepölyyn, joka seuraavassa kontissa sitten tarttuu emikukan luotteihin.
Pohjois-Suomen ensimmäinen kukkiva kämmekkä on neidonkenkä. Kasvi elää kalkkialueiden vetisissä sammalkuusikoissa, rinnekatajikoissa tai lettojen reunoilla. Eteläisimmästä Suomesta se on ilmeisesti aina puuttunut. Maamme keskiosissa se on paikoin kokonaan hävinnyt, paikoin vähentynyt häviämisen partaalle. Vasta Kuusamon ja Länsi-Lapin kalkkialueilla se edelleenkin on melko runsas ja luonnossaliikkujien ihailtavissa.
Soilla ja lehdoissa
Vaatimattoman vihertävä pussikämmekkä kasvaa niityillä ja metsissä. Kukinta alkaa toukokuussa ja jatkuu pitkälle kesään.
Vihreitä ovat myös lettosoiden ja lehtoniittyjen soikkokaksikko sekä sen pienempi sukulainen, kuusikoiden kosteiden sammaljuottien herttakaksikko.
Monet alkukesän kämmeköistä ovat väriltään valkeita tai vaalean kellertäviä. Tutuin tuoksuvista kämmeköistä on valkolehdokki, jonka huumaavan tuoksun myös ihminen haistaa. Se kasvaa lehtomaisissa metsissä miltei koko maassa.
Erityisen paljon kämmeköitä kasvaa soilla. Juhannuksen alla kalkkipitoisilla soilla kukkivat punakämmekkä, kaitakämmekkä, kirkiruoho ja punakämmekän harvinainen alalaji, verikämmekkä. Verikämmekän tuntee lehdistään, jotka ovat molemmin puolin ruskeatäpläisiä tai yhtenäisesti ruskeita. Kaikki soiden kämmekät ovat vähentyneet soiden kuivatuksen seurauksena.
Maariankämmekkä, jonka kukinta on juhannuksen aikaan komeimmillaan, on hyvin yleinen. Laji kasvaa monenlaisilla kasvualustoilla kuivilta tienvarsilta varjoisien metsäniittyjen kautta kuivahkoille soille. Maariankämmekän ulkonäkö vaihtelee suuresti ja sitä on joskus vaikea erottaa muista saman näköisistä kämmeköistä, esimerkiksi kaitakämmekästä ja kalkkilehtojen kookkaasta kalkkimaariankämmekästä.
Useimmat kämmekkämme ovat rauhoitettuja. Rauhoittamattomien lajienkin siirto puutarhaan on yleensä tuomittu epäonnistumaan, sillä miltei kaikki kämmekät elävät yhteiselämää sieni- ja juuririhmastojen kanssa. Kun yhteys rihmastoihin siirron yhteydessä katkeaa, kämmekät menehtyvät ja luonto köyhtyy.