Valoristeyksien kameravalvonta on ilmeisesti ainoa tepsivä keino saada autoilijat ja etenkin oululaiset autoilijat pysähtymään punaisissa liikennevaloissa.
Oululaisten omassa valtalehdessä on ikävä todeta, että oululaiset autoilijat ovat useissa liikennevalojen kunnioitusta mittaavissa tutkimuksissa sijoittuneet kehnosti. Juuri missään muualla tutkituista kaupungeista ajeta punaisia valoja päin yhtä usein. Jalankulkijat ja pyöräilijät joutuvat kauhistumaan tuon tuostakin eikä siinä menossa ole vältytty onnettomuuksiltakaan.
Jos liikennevalistus ei pure eikä mikään muukaan auta, jäljelle jää vain yksi ikävä keino: valoristeysten kameravalvonta. Euro on tehokas opettaja myös liikenteessä. Kun päin punaisia ajaville alkaa tippua postissa sakkolappuja, punaisten valojen merkitys palaa nopeasti mieleen.
Jokaisella on joskus kiire, mutta myöhästymisellä ei voi perustella liikennesääntöjen rikkomista. Valoristeyksissä vaaran aiheuttaminen kiireeseen vedoten on aina vastuutonta, sillä samaan aikaan risteystä ylittää vihreän valon palaessa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja muita autoilijoita, ja myös heillä on usein kiire. Myöhästymisestä on vain otettava opiksi ja varattava seuraavalla kerralla matkalle enemmän aikaa.
Enimmäkseen valo-opasteita uhmataan keltaisen vaihduttua punaiseksi. Kaupunkilegendan mukaan Oulussa on erityisen pitkä varoaika, jolloin kahteen suuntaan palaa "liian" kauan punainen tai keltaisen ja punaisen yhdistelmä. Niinpä niin sanottuja tuoreita punaisia päin saattaa livahtaa risteyksestä useampikin auto peräjälkeen.
Liikennesäännöt ovat kuitenkin selkeät. Kaikki ajokortin suorittaneet tietävät, että niissä ei mainita erikseen vasta vaihtuneita valoja. Varoaika on siksi, että risteys ehtii tyhjentyä kulkijoista, jotka ovat lähteneet liikkeelle vihreän valon palaessa.
Joillekin valoristeyksessä kääntyville autoilijoille tahtoo olla ylivoimaisen vaikeaa väistää samaan aikaan omilla vihreillään suoraan risteyksen yli menevää kevyttä liikennettä. Hämärän aikaan jalankulkijaa voi joskus olla vaikea erottaa, mutta mitä hankalammat olot ovat, sitä valppaampina kuljettajien pitää pysyä.
Oma lukunsa ovat niin Oulussa kuin muuallakin yllättävissä paikoissa ajoradan yli arvaamatta lähtevät jalankulkijat. Osa heistä piittaa niin vähän terveydestään, että eivät välitä edes vilkuilla sivuilleen. Heidän valvontaansa ei voi tehostaa millään automatiikalla. On vain toivottava, että valistus korjaa asenteita. Omaa kypsymättömyyttään ja itsekeskeisyyttään he vain osoittavat holtittomuudellaan.
Myössuomalaiset voivat oppia parempaa liikennesääntöjen kunnioitusta ja joustavampaa liikennöintiä, kun ruotsalaisetkin kykenevät siihen. Eihän meidän omaksumiskykymme voi olla ruotsalaisia kehnompi. Niinhän me uskomme.
Ruotsin teitä ajaneet tietävät, että muiden huomiointi on siellä paljon yleisempää kuin Suomessa. Ruotsissa annetaan ohittajalle kohteliaasti tilaa. Meillä saattaa jopa moottoritiellä joku pitkään toisen perässä ajanut siirtyä ohituskaistalle, kun huomaa takaa tulevan kiireisemmän auton. Toisen rinnalla köröttäen suljetaan ohittajalta tie pitkäksi ajaksi.
Kerrotaanpa tapauksista, joissa ohituskaistalla ajava painaa äkkiä jarrua takaa tulevaa opettaakseen. Se on hengenvaarallista puuhaa. On muistettava, että oma nopeusmittari ei välttämättä kerro todellista nopeutta, joten takaa tuleva saattaa ajaa laillista vauhtia. Eikä kenelläkään tavallisella ihmisellä ole oikeutta jakaa liikenteessä opastusta. Siihen tarvitaan poliisin valtuuksia.