Oulu Yksityisten kameravalvontaa on lähes mahdotonta valvoa, koska sille ei ole luotu omaa lainsäädäntöä. Laissa on kohtia ainoastaan poliisin kameravalvonnalle, muutoin ei ole kerrottu kuka saa valvoa kameralla harjoittaa, missä ja millä edellytyksillä.
Kameravalvontaa ei voimassa olevien lakien puitteissakaan valvo aktiivisesti kukaan. Valvontakameran asentamiseen tarvitaan ainoastaan kiinteistönomistajan lupa ja valvonnasta kertova kyltti.
Toisten kiinteistöihin tai alueille ei kameroita kuitenkaan saa sijoittaa.
Jos valvonnan puute on ongelma, se on huomattavan laaja. Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston neuvottelevan virkamiehen, Hannu Takalan mukaan Suomi kilpailee Iso-Britannian kanssa laajimmasta valvontakameraverkostosta.
Britanniassa valvontakamerat ovat kuitenkin julkisen tarkkailun alaisia ja alalle on luotu eettiset ohjeet. Suomessa tilanne on toinen.
Viranomaiset eivät kerää tietoja kameravalvontaa suorittavista, eikä sitä tee kukaan muukaan. Kukaan ei osaa sanoa, kuinka paljon valvontakameroita yksityisellä sektorilla loppujen lopuksi on, arviotkin ovat muutaman vuoden takaisina jo vanhentuneita.
Keskustelu
vauhdittaisi lakia
Yksityisen kameravalvonnan lisääntymisen myötä ajankohtaiseksi on noussut kysymys siitä, onko sille syytä asettaa rajoja ja millaisia ne olisivat.
Kameravalvontaa koskevat tai sen käyttöä rajoittavat Suomessa lähinnä rikoslain salakatselua ja -kuuntelua koskevat säännökset. Lisäksi kameravalvontaa säätelee henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö ja tähän liittyen henkilörekisteririkosta koskevat säännökset. Yksityiselämä ja tietosuoja on yleisemmin suojattu perusoikeussäännöksissä. Suomea sitovat myös EY:n henkilötietodirektiivi ja EN:n tietosuojasopimus.
Oikeusministeriön rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvistin mukaan keskustelua lainsäädännöstä on käyty, mutta työtä sen voimaansaattamiseksi ei ole ollut mahdollista käynnistää. Tilanne voisi olla toinen, jos Suomessa olisi yksityisyyden suojasta kiinnostuneita kansalaisjärjestöjä.
"Joskus lainsäädäntöhankkeet käynnistyvät tai niiden käynnistäminen nopeutuu, jos asiasta syntyy julkista keskustelua."
Valvonnan edut kiistattomia
Tallentavasta kameravalvonnasta mahdollisesti kertyvä henkilörekisteri kuuluu tietosuojavaltuutetun valvonnan piiriin. Törnqvistin peukalotuntuman mukaan valvonta on kuitenkin sattumanvaraista ja tehotonta, sillä tietosuojavaltuutettu tuskin voi puuttua rekistereiden keruuseen muutoin kuin ilmiantojen perusteella.
Julkisia paikkoja valvovista kameroista on ollut hyötyä rikoksia selvitettäessä.
"Ainakin Helsingissä kameroiden suoma etu on kiistaton tosiasia. Valvontaverkoston laajuuden vuoksi monet törkeätkin rikokset ovat selvinneet paljon pienemmällä vaivalla", Törnqvist kiittelee.
Hän ei ole tietoinen siitä, missä määrin katujen ja yleisten paikkojen valvontaa pidetään kiusallisena. Jos kiusallisuus on yleinen ongelma, lainsäädäntöä tulisi miettiä tarkemmin.
"Tällä hetkellä tilanne tuntuu olevan se, että valvontaa pidetään ennemminkin turvallisena kuin ahdistavana."
Tavallisen kadunkulkijan etuna on se, että kameravalvontajärjestelmän käyttäjän on tiedotettava asiasta avoimesti, etenkin jos järjestelmä on tallentava. Rekisterinpitäjän on pidettävä rekisteriseloste aina saatavilla ja hänellä on, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, velvollisuus tutustuttaa kuvatut henkilöt heitä itseään koskeviin kuvamateriaaleihin sitä pyydettäessä.