Kuhmo Kesäyö hämärtyi Elimyssalolla jo aavistuksen verran, kun yhtäkkiä kaksi sutta jolkotteli esiin ja toinen pysähtyi juuri sen verran, että piilokojussa vaanivat ruotsalaiset luontokuvaajat ehtivät laukaista digikameransa. Haaskalla syöviä karhuja tähtäiltiin, mutta sudet ovat innostava lisäbonus viikon kuvasafarilla Kuhmossa, paljon harvinaisempi kuvakohde kuin karhut.
Aamun kuvaraadissa Kuikan kämpällä vähän harmitti, että suden pää jäi puun rungon taakse. Kuonon kärki erottui toiselta puolelta, kun tarkkaan katsoi. Mutta karhuista kertyi paljon onnistuneita otoksia. Kuin suoraan kansikuvaksi, ruotsalaisryhmän toinen vetäjä, luontokuvaaja Staffan Widstrand kehui yhtä kuvaa, jossa valotus onnistui ihanteellisesti ja karhun turkki kiilteli kauniisti sateen jäljiltä.
"Elävä karhu on Kainuulle hyödyllisempi kuin kuollut karhu", luontokuvausmatkailua järjestävä Lassi Rautiainen sanoo. Hänen mielestään luontokuvauksen ympärille rakentuvasta matkailusta voidaan saada tuloja Kainuuseen jopa kolme kertaa enemmän kuin nyt, sillä alalla on kasvun edellytyksiä.
Rautiainen on tuonut ulkomaalaisia kuvaajia ja luontokuvauksen harrastajia Kainuuseen ja Kuusamoon yli kymmenen vuotta. Kesäisin hänen kuvaussafariensa tukikohtana on Kuikan kämppä Elimyssalon alueella. Kävijöitä on 150-200 vuodessa.
Haaskakiistaa Kainuussa
Kainuussa toimii nyt viisi suurpetojen ja muiden eläinten katselua ja kuvausmahdollisuuksia tarjoavaa yritystä. Asiakkaita käy yli tuhat vuodessa, heistä yli puolet ulkomaalaisia. Luonnon katselu ja kuvaus tuottaa Kainuuseen noin 650 000 euroa vuodessa, ja lisäksi tulevat matkailijoiden ostokset.
Rautiainen ja kuhmolainen Wild Brown Bear saavat tänä vuonna pitää kuvaushaaskoja syyskuun loppuun asti, ennen ne piti poistaa kun karhunmetsästys alkoi elokuun lopulla. Haaskat aiheuttavat kiistoja metsästäjien kanssa, sillä haaskoille kerääntyviä karhuja ei saa metsästää.
Rautiaisen mielestä haaskojen jatkoaika on luontokuvauselinkeinolle tärkeä. Jatkoajan ansiosta myös syksyä voidaan myydä, eli kausi jatkuu yli kuukaudella.
Hän odottaa toiveikkaana, miten kuvaussafarien myynti matkatoimistojen kautta alkaa vetää. Tähän saakka hän on markkinoinut safarejaan ulkomaille itse.
"Safaritoiminta kasvaa. Urbaani ihminen ei löydä lintua, ellei opas näytä. Vieraantuminen luonnosta on johtanut siihen, että luontoon mennään vain oppaan kanssa."
Rautiaisen mukaan on hyvä, että alalle on tullut uutena myös poromies. Tähän saakka poromiehet ovat vastustaneet haaskojen käyttöä kuvausbisneksessä. Autojen alle jäävät porot kelpaavat hyvin kuvaushaaskoiksi.
Kuvia ja oppia luonnosta
Hienoja luontokuvia saa helposti internetistä, mutta safarilla kertyy elämyksiäkin. Ruotsalaisen 16 hengen kuvaajaryhmän toinen vetäjä, luontokuvaaja Magnus Elander pitää oppimista ja itse kokemista yhtä tärkeänä safarin antina kuin kuviakin. Hän on kuvannut Kuhmossa kuusi vuotta.
"Ihmiset luulevat, että kun karhu seisoo kahdella jalalla, se aikoo hyökätä. Täällä oppii, että sehän vain katselee. Hyökkäävä karhu juoksee lujaa. Täällä oppii paljon myös muusta luonnosta kuin suurpedoista."
Elander kertoo, että Kainuuseen luontokuvasafarille tulleet ruotsalaiset ja yksi tanskalainen ovat kaiken nähneitä maailmanmatkaajia. He ovat kuvanneet karhuja lohestamassa Alaskassa ja villieläimiä Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Kainuulainen erämaa on eksotiikkaa.
Ryhmässä on vain yksi nainen, Anna-Mi Harwe. Hän arvelee, että muut naiset eivät ole ottaneet selvää luontokuvauksesta, kuvittelevat vain että se on liian vaivalloista. Piilokojussa nukutaan kippurassa lattialla, pitää olla hiljaa ja naisten vessa on suppilo pullon suulla.
Uni jää safarilla vähiin
Safariohjelma on tiivis: iltasella piilokojuihin 2-4 hengen ryhmissä, yöt kytiksellä, aamulla kämpälle aamukahville ja kuvasaaliin katseluun, sitten saunaan ja ruoka, ehkä tunti-pari unta ja taas kojuille. Piilokojuissa muut voivat nukkua, kun yksi pitää vahtia.
Ruotsissakin toimii luontokuvausmatkailua tarjoavia yrityksiä, mutta kokeneet ruotsalaiskuvaajat pitävät kainuulaista palvelua parempana. Järjestelyt toimivat Kainuussa parhaiten, Magnus Elander sanoo.
Kuhmossakaan ei karhun näkemistä voi taata sataprosenttisesti, mutta Ruotsissa se on epävarmempaa. Karhuja länsinaapurissa elää pari tuhatta ja susia satakunta. Suomen kaltaisia petokorvauskiistoja ei enää käydä, sillä nykyään petovahingot korvataan petokannan koon perusteella, ei löydettyjen raatojen mukaan kuten Suomessa.