Emilia Ikäheimo kääntyy piirun verran oikealle. Salamavalo räpsähtää. Ulkona vihmova sade on tuonut kasvoille kuvaajan kaipaamaa arktisuutta.
"En mie enää mikään malli ole", Ikäheimo, 31, yrittää väittää ja valittaa tuoreen äitiyden näkyvän silmäpusseista. Vaunuissa vetelee sikeitä kuukauden ikäinen poika, jonka etunimestä ei aivan vielä ole päästy yksimielisyyteen.
Ikäheimo ajautui kesken lukio-opintojensa sattuman oikusta malliuralle.
"Vuonna 1993, eli ihan eilen", Ikäheimo virnistää. Hän voitti tuolloin Anna-lehden Kaunis Anna -kilpailun ja joutui sitä kautta edustamaan kansainväliseen Look of the year -kilpailuun Miami Beachille.
"Olin suoraan koulunpenkiltä revitty maalaishapsiainen, en osannut edes kävellä korkkareilla", Ikäheimo muistelee. Hapsiainen kuitenkin miellytti tuomareita niin että hänet valittiin 72 kilpailijan joukosta finaaliin, jossa palkintona oli sopimus Eliten kanssa.
Ikäheimo keinuttaa vauvan vaunuja ja miettii miksi alkaisi isona. Ulkomailla vietettyjen mallivuosien jälkeen hän on opiskellut Suomessa kuvailmaisua ja käsikirjoitusta, valmistunut medianomiksi ja toiminut pari vuotta freelancer- kuvaajana.
"Olin aina haaveillut biologin tai psykologin töistä, mutta ulkomailla ammatinvalinnallinen pakka meni ihan sekaisin. Halusin jossakin vaiheessa tanssijaksi, tähtitieteilijäksi ja vaikka mitä."
Mallina olo itketti.
"Olin nuorena seesteinen ja järkevä ja mallina olin usein ahdistunut. Soitin kerrankin isälle Lontoosta ja itkin että haluan opiskella ja tehdä jotakin järkevää. Isä totesi, että opiskella ehdit myöhemminkin", Ikäheimo muistelee ja kehuu vanhempien aina kannustaneen häntä niin mallina kuin opiskelijana. Nyt hän on pelkästään kiitollinen, että sai kokea mallimaailman.
"Se muutti minua, teki sekopäisemmäksi. Ei huonolla tavalla, vaan niin etten esimerkiksi välitä enää niin paljon, mitä muut minusta ajattelevat."
Elokuvausta opiskellut Ikäheimo päätyi ikuistamaan liikkeen sijasta hetkiä. Valokuvausta hän on harrastanut jo pitkään, ja malliajat ovat muokanneet luontevan symbioosisuhteen kameraan.
Filmialalla hän on ohjaamisen sijasta asettunut taas kameran toiselle puolelle: Ikäheimolla on naispääosa J. P. Valkeapään esikoisteoksessa Muukalainen. Filmi on esitetty jo Venetsiassa, Suomen ensi-ilta on tammikuun lopussa.
Malliksi kuin vahingossa, elokuvapääosa ilman pitkää uraa pienissä rooleissa. Ikäheimo vakuuttaa, ettei ole syntynyt kultalusikka suussa.
"Usein on sattunut niin, että ovea on raotettu ja olen kurkannut sisään. Mutta ei kaikki ole tullut itsestään, opiskelemaankaan en päässyt ensimmäisellä kerralla."
Ikäheimon valokuvaaja-minän portfoliosta löytyy kapinoivia muotikuvia, arkea ja tuttuja kasvoja. Hän on kuvannut muun muassa laulaja Anna Abreun ensimmäisen ja viimeisimmän levynkannet ja promokuvat sekä Johanna Kurkelan levynkannet.
"Valokuvaajana startti on ollut hyvä. Malliaikaisista kontakteista on ollut jossain määrin hyötyä, mutta olen mie paljon itseäni käynyt tyrkyttämässä portfolion kanssa", Ikäheimo toteaa.
Äitiys ravistelee monen naisen sielunelämää eikä Ikäheimokaan ole enää entisensä.
"Koko maailma on muuttunut."
Salaa tai puolitosissaan Ikäheimo on ryhtynyt harkitsemaan kätilöopintoja.
"Olen aina halunnut tehdä jotakin, jolla oikeasti on merkitystä. Lääkärinopinnot ovat olleet mielessä, mutta erikoistumisineen siihen menee 12 vuotta, ja se on pitkä aika."
Jouluna Ikäheimo toivoo löytävänsä lumisen sopen Rovaniemeltä.
"Muutaman kerran vuodessa käyn kotona. En koskaan kuvitellut, että mie voisin muuttaa takaisin Rovaniemelle, mutta nyt on käynyt mielessä, ettei se ihan mahdotonta olisi. Kaipaan selkeitä vuodenaikoja", Ikäheimo päättää paketoidessaan puolimetristä kaveria vedenpitävään settiin.