Tikan naputus rikkoo Hietasaaren rauhan. Heino Kuha pysähtyy, kuuntelee ja arvioi suunnan rummutukselle. Reppu selkään ja kahlaamalla polvenkorkuisessa hangessa kohti ääntä. Siellä se tikka on puussa ja kohta myös Kuhan kameran muistikortilla.
Lintujen kuvaaminen on vienyt Kuhan mennessään. Eläkkeellä oleva elämysmatkailuyrittäjä sekä erä- ja luonto-opas viettää talvipäivänsä kuvaamalla lintuja Hietasaaressa.
Kuha kuuluu Hietasaaren linnut -kuvausporukkaan. Mukana on 23 oululaista kuvaajaa, naisia ja miehiä. Lintuhavainnoista ryhmä viestittelee toisilleen suljetussa Whats-App-ryhmässä.
– Lintubongarit on oma porukkansa. Kuva on minulle tärkeämpi kuin linnun tunnistaminen. Oudot lajit tunnistan kuvista rauhassa kotona.
Vuosi sitten Kuha otti vastaan Birdlifen haasteen ja kuvasi sata lintulajia. Vaikeuttaakseen tehtävää, kuvaaja rajasi reviirin koskemaan Hietasaarta. Tuloksena oli yhtä vaille sata lintua; yksi lajimääritys on vielä kesken.
Hietasaari on Kuhan lintuparatiisi talvella, keväällä ja syksyllä. Kesän pesimäajan linnut saavat rauhassa ruokkia poikasiaan. Silloin Kuha suuntaa Oulun torille kuvaamaan ohikulkijoita.
– Hietasaari on loistava lintukuvauskohde, mutta työtä pitää tehdä lintujen löytämiseksi. Eivät ne tienposkesta löydy.
Tikoista puheen ollen. Kuha kuvasi viime vuonna kuusi eri tikkalajia Hietasaaressa: valkoselkätikan, käpytikan, harmaapäätikan, palokärjen ja pohjantikan. Kolme päivää ennen vuoden vaihdetta myös pitkään hakusessa ollut pikkutikkakin löytyi.
Joulukuun 2017 harvinaisuus Hietasaaressa oli sarvipöllö, ja viime syksynä Kuha sai kuvan komeasta harjalinnusta.
Alkutalven lintuhavaintoja on edellisvuotta vähemmän. Esimerkiksi punarinta ei ole osunut kameran etsimeen, mutta varpuspöllöjä Kuha näkee silloin tällöin ja tikkoja harva se päivä.
– Hietasaari on osin vaikeakulkuinen, mutta siinä se kikka onkin; linnut viihtyvät saaressa.
Linnun laulua ei vielä Hietasaaressa kuule, mutta kohti kevättä sitäkin enemmän.
– Tikat seurustelevat ja päristelevät katulamppujen peltikupuja parhaillaan ja helmipöllöt puputtavat lauhan jälkeen, kun tulee kuivempaa. Laulajat ovat paikalla, keltasirkut, talitintit ja sinitiaiset, mutta laulavat vilkkaammin vasta keväämmällä.
Kuha jätti myyntihommat siltä istumalta vuonna 1989, kun sai tietää eräopaskoulutuksen alkavan Koillismaan aikuiskoulutuskeskuksessa Iissä.
Koulutuksen jälkeen ei mennyt kauaa, kun samainen oppilaitos pyysi Kuhaa erä- ja luonto-oppaiden kouluttajaksi. 11 vuotta vierähti rinkka selässä tarpoen ja kouluttaen opiskelijoita eri puolilla Pohjois-Suomea.
Eläkkeelle vuonna 2015 Kuha laskeutui hitaasti. Mieli ei ole tehnyt maailmalle tai erämaahan.
– Rinkka on naftaliinissa. Kun ammatikseen on kulkenut erämaita, niin nykyään ulkoilutan mieluiten kameraa lähinnä Oulussa.
Luonto- ja elämysmatkailua Oulun lähialueella kehittänyt Kuha toivoisi nysväämisen sijaan säpinää ja uusia ideoita Oulun alueen matkailuun.
– Jäätynyt meri on mahdollisuus. Miten olisi massahiihto tai golftapahtuma Oulusta Kemiin, potkukelkkailua, hyskysafareita tai mateen pyytämistä jäällä. Revontulia emme pysty takaamaan, mutta upea tähtitaivas avautuu Oulun ulkopuolella.
Heino Kuha
Syntynyt 30.4. 1951 Iin Ojakylässsä.
Naimisissa Leenan Kuhan kanssa.
Jäi eläkkeellä Rokua Geopark yrittäjyyshankkeen projektipäällikön tehtävästä 2015.
Työskennellyt muun muassa Teräksen rautakaupassa Oulussa, myynyt puuntyöstökoneita ja toiminut kiinteistövälittäjänä, (LKV) Huoneistomarkkinoinnissa.
Koulutti 11 vuotta eräoppaita ja luontomatkailuyrittäjiä eri puolilla Pohjois-Suomea Koillismaan Aikuiskoulutuskeskuksessa.
Kehitti luontomatkailualaa Iin, sittemmin Oulunkaaren seutukunnassa ja Rokua Geopark -alueella.
Yrittäjänä ja toimitusjohtajana Oulun seikkailutoimisto Oy:ssä 1998–1999.
Kuvaa lintuja ja ihmisiä sekä maisemia ja taloja Oulussa.
Kehittää ja suunnittelee harrastuksena muun muassa elämysmatkailupalveluita.
Hietasaaren linnut -kuvaajien dianäyttely Rajakylän kirjastossa maaliskuun loppuun.
Heino Kuhan nimellä Facebookista ja Googlesta löytyy lintu- ja maisemakuvia.