Tänään perjantaina Qstock-festivaalin päälavalle nousee neljä hieman alle nelikymppistä miestä vallankumouksellisen vihreisiin univormuihin pukeutuneina.
"Keksimme viimein, miten koko kesänä ei tarvitse vaihtaa vaatteita. Olemme kuvitteellisella metsäreissulla Erneston (Che Guevara) ja Fidelin (Castro) kanssa. Ja taistelemme kapitalistista totalitarismia vastaan", perustelee Torniossa 20 vuotta sitten perustetun CMX:n laulaja, basisti ja lauluntekijä A.W. Yrjänä.
Pitkään Helsingissä asuneelle Yrjänälle Pohjois-Suomi on edelleen pysyvä mielentila. Helsinki ei ole missään ja kaikki ovat tulleet sinne muualta.
"Ouluun on aina asiallista tulla, koska siellä ei luulla ihmisen v****ilevan kun se avaa suunsa. Siellä se tiedetään."
Vuosijuhlan kunniaksi CMX soittaa tänä kesänä kappaleita kaikilta kymmeneltä levyltään. Samalla käydään läpi kehitys alkuaikojen punk-räimeestä tasapainoiseen vaihtoehtorockiin ja viimein edellisen Aion-levyn haastavaan kulmikkuuteen.
Uralle mahtuu ankaran kitararockin ohella jousille sovitettuja balladeja sekä kaiken mahdollisen progressiivinen sekamelska Dinosaurus Stereophonicus tupla-cd. Yrjänän mukaan bändi olisi hajonnut aikoja sitten, jos se olisi jämähtänyt toistamaan hittikaavaa. Ei tarvitse kuin käyttää samaa sointukuviota, kun soittokaverit jo käyvät päälle.
Aion sovitettiin studiossa, eikä suora komppi kuulostanut hyvältä. Samalla tavalla on rakennettu myös yhtyeen tuleva levy, jonka julkaisua on suunniteltu marraskuun alkuun.
Turha kysyä mitä
laulu tarkoittaa
Toisistaan poikkeavien levyjen ansiosta CMX:stä ei näytä olevan tulossa uutta eppunormaalia. Silti sen musiikin tunnistaa, kun sitä kuulee. Yrjänä luettelee levystä toiseen samana pysyviksi piirteiksi epävireisen laulun, tahtilajien muutokset ja tekstien maailman.
"Lauluntekijänä minä nimen omaan rakennan maailmaa, enkä niinkään vängällä kommunikoi 'todellisuuden' kanssa. Minulta on aika turha kysyä, mitä jokin laulu tarkoittaa, sillä laulu on paikka ja tunnetila."
Yrjänä kertoo laulujensa henkilöiden olevan usein jonkinlaisia puolihirviöitä tai yksinäisiä psykootteja, jotka tuntevat vähintään järkälemäistä kaipuuta totuuteen tai selkeyteen. Edellinen Aion oli demonien balettia, mutta uudet laulut ovat mietiskelevämpiä.
"Sellaista kamarimusiikkia helvetistä. Uskonto, tai uskonnon puute, on keskeinen teema", teologianopinnot aikoinaan kesken jättänyt Yrjänä kuvailee.
Hän oli kappaleiden säveltämisen ja sanoittamisen aikaan juuri muuttanut vaimonsa kanssa Porvooseen, ja suvun ja perheen piirissä käynnistyi vakavien sairastumisten ja onnettomuuksien suma.
"Siinä tuli sitten kaiken sairaaloissa poukkoilun ja hoitajana olon ohessa tehtyä nippu hyvinkin henkilökohtaisia lauluja väsymyksen tuomalla röyhkeydellä."
Kuvataiteella
ei ole Motörheadia
Vaikeaselkoiset ja kirjallisilta tuntuvat tekstit ovat leimanneet CMX:n "taiderockiksi". Taide-sanassa Yrjänä ei näe ongelmaa, kun pudottaa pois kahlitsevan rockin. Rockin tyhmyys on klisee, joka ei ole pitänyt paikkaansa enää vuosikymmeniin.
"Yhtä suuri osa kuvataiteesta, taidemusiikista tai vaikkapa arkkitehtuurista on yhtä tyhmää kuin rock. Mutta niillä ei ole Motörheadia! Oletko muuten koskaan tavannut taidemaalaria, joka puhuisi muusta kuin itsestään?"
CMX esiintyy Oulussa Qstockin päälavalla tänään perjantaina kello 23.