Pohjois-Suomessa ilmestyy Suomen oloissa harvinainen lehti. Kulttuurilehti Kaltio on sinnitellyt läpi vuosikymmenten. Kaltio juhlii tänään 60-vuotistaivaltaan voimainsa tunnossa.
Alati kasvavana kohderyhmänään lehti on osannut napata lukijoikseen opiskelijoita ja nuoria aikuisia. Uutta suuntaa edustaa myös se, että Kaltio tehdään tiimityönä.
"Suomeen perustetaan jatkuvasti kulttuurilehtiä sekä verkko- että printtipuolella, mutta näiden elinkaari on varsin lyhyt. Median hälymäärä on niin suuri, että kulttuurilehti joutuu miettimään tarkasti sisältöjään, arvomaailmaansa ja olemustaan", sanoo Jussi Vilkuna, Kaltion päätoimittaja ja Oulunsalon taidekoulun rehtori.
Trendikästä medialeikkiä
Kaltio koki rajun nuorennusleikkauksen, kun uudistusmielinen Vilkuna astui seitsemän vuotta sitten lehden päätoimittajaksi. Monipuolinen, ajankohtainen ja kyseenalaistava olivat Vilkunan määritelmät uudelle Kaltiolle. Ulkoasun muutosten kautta Vilkuna pystyi hiljakseen uudistamaan myös lehden sisältöä.
"Populaarikulttuurin läsnäolo Kaltiossa on nykyisin näkyvämpää, vaikka pieninä pilkahduksina se näkyikin 1970-luvun Kaltiossa. Toisinaan pintaan on pulpahtanut korostunut oululaisuus ja pohjoissuomalaisuus", Vilkuna pohtii.
Mediaseksikkyydestä ei Jussi Vilkunan mielestä Kaltion kohdalla kannata puhua: kevyesti kirjoitettu, markkinahenkinen teksti ei mene läpi. Lehden parissa pitää toki viihtyä, myös älyllisesti. Kulttuurilehden marginaalista käsin on helpompi tehdä erilaista tekstiä ja tarkastella ympäröivää todellisuutta monipuolisesti.
"Kaltio ei pelkästään vastusta, vaan osin myös leikkii mediaseksikkyydellä. Mitä isommaksi jokin tietty median edustaja kasvaa, sen kevyemmäksi sanonta laimentuu ja kulkee kohti huonoa keskiarvoa." Viihdekulttuuri tekee sohvaperunoita, päätoimittaja lataa.
Juhlanumero on aikamatka
Vaaleanpunainen Kaltion juhlanumero liikahtaa vuoden 1945 tunnelmista, josta pienin harppauksin aikaa kiritään eteenpäin. "Juhla-Kaltio on eräänlainen aikamatka. Kaikki materiaali on ainutkertaista, eikä sitä löydy mistään muualta", Vilkuna sanoo.
Paavo J. Heinonen ja Jussi Vilkuna kävivät yhdessä läpi Kaltion 392 julkaistua numeroa ja poimivat juhlanumeroa varten harvinaisuuksia alkuperäisessä painoasussaan: löytyy novellia, runoa, hipin olemusta, materiaalia laidasta laitaan.
Kaltion tyyli on vaihdellut päätoimittajien mukaan, ja Vilkunan mielestä esimerkiksi Turo Mannisen aikaan 1970-luvun alussa tehtiin raikasta lehteä. Taistelut ja selkkaukset ovat päätoimittajan työn takana oleva polte, eli kiistat kuuluvat asiaan, ja niitä myös Vilkuna on saanut tuta nahoissaan.
Vilkuna lupaa, että Kaltio ilmestyy jatkossakin hyvässä paperissa, paksuissa kansissa ja tekstille on annettu tilaa.
"Talouden kehittäminen on pienessä mittakaavassa onnistunut hyvin", päätoimittaja sanoo toimittamiensa 42 numeron jälkeen ja toteaa, että maailma on nyt totaalisesti eri kuin Kaltion perustamisvuonna, kun Lapin sotaa oli jäljellä viisi päivää.
"Ihmisillä oli sodan jälkeen valtava nälkä päästä niistä asioista eroon, tutkia kirjallisuuden kautta identiteettiä ja suomalaisuutta", Vilkuna sanoo.
