Filosofi Pekka Himasen kalsarikänniä on kiittäminen siitä, että Suomessa keskustellaan nyt ylihintaisista konsulteista ja ulkopuolisten asiantuntijoiden tarpeellisuudesta.
Helsinkiläinen poliisipartio poimi alushoususillaan ja ilman toista kenkää elokuun yössä harhailleen Himasen maijaansa.
Poliisin mukaan Pohjois-Esplanadilla oli mellastanut harvinaisen sekava ajattelija, joka halusi filosofoida nyrkein.
Kohta otsikoihin alkoi pulpahdella tietoja höttöselvityksistä ja hämäristä kaverisopimuksista.
Näin yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa alkaa. Sattumalta.
Ensi viikolla julkaistaan kahden yhteiskuntatieteilijän Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen tutkimus Konsulttidemokratia.
Sen mukaan valta Suomessa on siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa konsulteille.
Ulkopuoliset asiantuntijat kehittelevät julkisen hallinnon tarpeisiin revolutionaarisia muutosprosesseja ja innovatiivisia kukoistuspolkuja.
Seminaareista maksetut tuntihinnat huimaavat päätä. Konsultit matkustavat voimaannuttamistyöpajoihin bisnesluokassa, usein verovaroilla.
Konsulttidemokratiassa oma ajattelu on siirretty muille.
Seurauksena saamme lukea Huippu-urheilun muutostyöryhmän Humun kaltaisia tutkimusraportteja.
Ne ovat 48-sivuisia kuvakoosteita ja maksaneet 2,5 miljoonaa euroa. Eikä kukaan oikein tiedä, mitä niillä tehdään.
Humun johtaja Jukka Pekkala on joutunut myöntämään, että kyseessä ei ole tutkimus vaan ”urheilijakohtaaminen”. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
Ei tullut päällystakkia, tuli vasemman jalan sukka.
Tutkijoiden mukaan vakavinta konsultti-innossa on vallan siirtyminen julkiselta puolelta yksityiselle.
Yksityiset asiantuntijatahot eivät ole demokraattisesti valittuja. Ne käyvät tilauksen mukaisesti heittämässä rahakkaan keikan vastuun jäädessä kuulijalle.
Pahinta ovat kaverikonsultit. Tällaisista verkostoista muodostuu usein monopoleja, joille ohjautuu tehtäviä toinen toisensa perään, vanhasta muistista.
Humun miljoonaurakkaa ei kilpailutettu asiantuntijoiden kesken. Työryhmä antoi tehtävän parille tutulle urheilualan pehtorille.
Valtioneuvoston kanslia tilasi Pekka Himaselta kansallisen tulevaisuusnäkymän eikä hankintaa kilpailutettu.
Se on kummallista, sillä rahoittajina ovat Sitra, Tekes ja Suomen Akatemia. Laadun päälle ymmärtävät instituutiot tietävät, miten tehdään pesunkestävää tutkimusta – ja miten sitä ostetaan.
Himasen osakeyhtiö sai rahoittajilta 700 000 euroa pääministeri Jyrki Kataisen manuaalisella ohjauksella, pöydän alta. Siltä ainakin näyttää.
Tilauksesta on kulunut vuosi.
Millaiseksi ammattifilosofit ovat arvioineet hankkeen välituotoksen, reilun satasivuisen Sinisen kirjan?
Oxfordin yliopistossa filosofiasta väitellyt Juhani Yli-Vakkuri käänsi osan kirjasta englanniksi ja luetutti kollegoillaan. Heille ei mainittu, kenen tekstiä se on.
Arvioijat pitivät työtä hatarasti ajateltuna perusopintotason esseenä, jossa on vähän villoja.
Taustalla voi välkkyä myös kateus. Yliopistopiireissä selkä on luontevin paikka puukolle.
Himasen tulevaisuusvisiot ovat iskeytyneet lujasti tuulettimeen. Roiskeet ovat levinneet kuin se kuuluisa tumma aine Junttilan tuvan seinälle.
Pääministeri laatii selvitystä tapahtumien kulusta eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
Jälleen kerran eräs suomalainen paise puhkeaa. Mutta olisiko mitään tapahtunut ilman Himasen kännitoilailua?
Filosofin tekemisiä tohdittiin ruveta kaivelemaan vasta kun keisari oli omatoimisesti ilman vaatteita.