Tornio ja Haaparanta ovat astuneet kehitysvaiheeseen, joka pohjoisen mittakaavassa on jopa historiallinen. Uinuvista rajakaupungeista voi tulla kalotin kansainvälinen kauppakeskus.
Ruotsalaisen huonekalujätin Ikean hallitus oli tiettävästi sillä kannalla, että Haaparantaan ei uutta tavarataloa kannata perustaa. Paikkakunta on aivan liian pieni. Ikean perustaja Ingvar Kamprad ajoi kuitenkin ratkaisun läpi. Hän pystyi näkemään laajemmin, millainen mahdollisuus on käsillä.
Tuon päätöksen seuraukset ovat nyt näkyvillä. Tornio ja Haaparanta ovat yhdessä astumassa aivan uuteen vaiheeseen historiassaan.
Kaikkea kunniaa ei tosin Ikealle pidä antaa. Sen tavarataloa ei Tornionjoen rannalle nousisi, elleivät rajan naapurikaupungit olisi jo yhdessä päättäneet ottaa ratkaisevia askeleita yhteistyössään. Ilman kauaskantoista päätöstä yhteisen keskustan rakentamisesta Tornio ja Haaparanta uinuisivat yhä kaikessa rauhassa talven pakkasissa, eivätkä isot kauppa- ja hotelliketjut edes vilkaisisi sinne päin.
Mutkiakin oli matkassa: haaparantalaisten enemmistö ehti jo kansanäänestyksessä 2002 kaataa koko yhteisen hankkeen. Tämä nurkkakuntainen mielipide onneksi myöhemmin väistyi, kun suunnitelmia uusittiin ja perusteltiin paremmin.
Välttämätön pohjatyö oli tehty ennen Ikean ratkaisua, mutta vasta se antoi tarpeellisen näkyvyyden ja uskottavuuden. Sen jälkeen on aivan kuin lumipallo olisi lähtenyt vyörymään. Uudet kaupparatkaisut, konferenssikeskukset ja hotellit vilahtelevat uutisissa tämän tästä. Tuorein loppuviikon tieto Haaparannasta kertoi 12-kerroksisesta tornihotellista ja 20 000 neliön ostoskeskuksesta.
Tornionkin puolelle on ollut tulijoita. Arviot uusien työpaikkojen määrästä alueella liikkuvat nelinumeroisissa luvuissa. Ilman tätä vallitsevana uutisena kaupungista olisivat Lapin Kullan ja Outokummun työvoiman vähennykset.
Rakenteilla oleva kaupan, palveluiden ja majoituksen tarjonta on paljon suurempaa kuin mihin Haaparannan ja Tornion oma asukaspohja riittäisi. Oletuksena on, että tuleva asiakaskunta houkuteltaisiin rajakaupunkeihin Oulua, Luulajaa ja jopa Tromssaa sekä Murmanskia myöten. Se on rohkea laskelma, mutta ei mahdoton.
Uusi tarjonta kilpailee osittain myös Oulun palveluiden kanssa. Se on vain tervetullut ilmiö. Uusia kasvukeskuksia on pohjoiseen kaivattu kipeästi. Jos Meri-Lappi nyt saa omansa, se vahvistaa koko pohjoisia alueita.
Haaparannan ja Tornion tämänhetkinen kehitys on iso osoitus siitä, mitä EU-jäsenyyksien myötä voidaan saada aikaan. Tällainen yhteistyö on mahdollista vain, koska rajalta ovat poistuneet kaikki muodollisuudet. Ei esimerkiksi venäläisiä turisteja tulisi, jos Suomeen ja Ruotsiin pitäisi hankkia viisumit erikseen. Nyt haasteena on maiden viranomaiskäytäntöjen yhteensopivuus.
Tornio on ollut kauppapaikka historian hämärästä asti. Muodonmuutosta kalotin uudeksi kauppakeskukseksi on katsottava tätä taustaa vasten. Mitä tiukempi raja, sitä huonompi Torniolle. Nyt haasteena on unohtaa vanha pikkukaupunkimentaliteetti ja katsoa ympäristöä uusi silmin. Kaksoiskaupunki on esimerkiksi ainoa paikka, josta voi yhdestä toimipisteestä käsin yrittää hallita sekä Suomen että Ruotsin markkinoita.
Jos yritykset tämän oivaltavat, se tietää uutta kasvumahdollisuutta. Mutta paikan päällä se edellyttää, että toimivasta kaksikielisyydestä tulee arkipäivää. Varmoja työpaikkoja parempaa motivaatiota ruotsin kielen opiskelulle on vaikea kuvitella.