Pohjoiskalotin yhteinen kylätoiminta sai perjantaina Pyhätunturilla hyvän alkupotkun, kun tilaisuutta vetäneet Eila Leppäjärvi Savukosken Värriöltä ja Anne Kotavuopio-Jatko Ruotsin Karesuvannosta äkkäsivät sitoa paikalle saapuneet kansanedustajat mukaan toimintaan kummisiteillä
Lupautumalla kummiksi kansanedustaja Simo Rundgren (kesk.) ja hänen ruotsalainen kollegansa Runar Patriksson (lib.) sitoutuivat etsimään kylien kalottiyhteistyölle sopivan rahoituskanavan. Kun molemmat kuuluvat sopivasti myös Pohjoismaiden neuvostoon, todennäköinen rahoituskanava tullee siltä suunnalta.
"Pohjoismaiden ministerineuvoston osarahoittama Pohjoiskalotin neuvosto voisi olla luonteva taho", Rundgren arvioi.
Organisaatio on sama, johon kalottitapaamista viime vuonna Kiirunassa valmistellut naapurimaiden yhteinen kyläneuvosto halusi tulevan toiminnan ankkuroida.
Kylätoiminnasta viesti Arktiselle neuvostolle
Kalotin kylätoiminnan päätavoitteena on yhteistyötä lisäämällä edistää valtakunnan rajat ylittävien yhteisten kehittämishankkeiden syntymistä. Yhteistyöllä on mahdollista löytää uusia toimintamalleja kylien kehittymiseen ja olemassa olevien uhkakuvien torjumiseen.
Tähän saakka toimintamallit eivät ole ylittäneet rajoja, koska kylätasolla ei ole ollut olemassa toimivia yhteistyösuhteita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Kalottiyhteistyön kummit ehättivätkin ihmettelemään, miksi ruohonjuuritason yhteyksiä ei aikaisemmin ole luotu, vaikka Pohjoismaiden neuvostokin on toiminut yli 50 vuotta.
Simo Rundgren arveli, että Etelä-Suomen päättäjille kylätasolla toimiva rajayhteistyö jää vieraaksi, kun rajaseudut ovat kaukana pohjoisessa. Etelä-Ruotsissa Norjan rajan tuntumassa asuvalle Patrikssonille ja Tornionlaaksossa asuvalle Rundgrenille rajayhteistyö on ollut jokapäiväistä elämää.
Patriksson olisi valmis laajentamaan kylien kalottiyhteistyötä koko Arktisen neuvoston alueelle aina Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle saakka. Kun Arktinen neuvosto ensi elokuussa kokoontuu Kiirunassa, Patriksson toivoi sinne viestiä myös kalotin kylätoiminnasta.
Kyläläisten itsensä mielestä rajat ylittävä toiminta lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, sillä elämä naapurimaissa on samanlaista.
Tuomo Toivola Kittilän Kiistalasta muistutti, että Pohjoiskalotin kyläläisiä yhdistävät edelleen sukulaisuussiteet.
"Suomesta on muuttanut paljon väkeä Pohjois-Norjaan, ja sukulaisia on myös Ruotsissa. Emme me lopulta ole kovinkaan kauan olleet erossa toisistamme", Vuokko Konola Sodankylän Uimaniemestä jatkoi.
Anneli Immonen-Mokko Sodankylän Puolakkavaarasta piti tärkeänä oppia naapurimaiden kyläläisiltä, miten kylissä voi elää.
Ingvar Siikavaara Ruotsin Lannavaarasta halusi Pohjoiskalotilla vaalittavan enemmän yhteistä kulttuuria. Kulttuuriin panostamista toivoi myös Olav Beddari Norjan Svanvikistä.
Maatalousyrittäjä Olof Ballo Norjan Tanasta toivoi kyläyhteistyön ulottuvan selkeämmin elinkeinoihin. "Onko mitään järkeä siinä, että suomalaiset kuljettavat maidon Tenolta meijeriin 800 kilometrin päähän Ouluun, kun muutaman kilometrin päässä Norjan puolella olisi lähimeijeri", hän kyseli.