petri.hakkarainen@kaleva.fi
Suuri- ja pienituloisten elinajanodotteen erot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet nopeasti. Köyhän matkaa kohti kuolemaa vauhdittaa epäterveellinen ruoka - viime aikojen hinnankorotusten jälkeen yhä nopeammin.
Terveellisen ravinnon määritelmä riippuu yhä jossain määrin vastaajasta. Suurin osa asiantuntijoista kuitenkin katsoo, että kovat rasvat ja sokeri ovat turmiollisen ruokavalion perusta. Kasvisten ja kokoviljatuotteiden syöntiin kehottavat lähes kaikki.
Vaikkapa sitä arjen perusjuustoa kylmäaltaasta valitessaan huomaa, että rasva ei suinkaan maksa vaan rasvattomuus. Niin sanotut terveysvaikutteiset elintarvikkeet on hinnoiteltu vähävaraisen ulottumattomiin. Terveysjukurttimuki jää hyllyyn, kun samalla hinnalla saa litran tusinatuotetta.
Makkarasta on moneksi, mutta eipä lenkkiä oikein terveysruoaksi voi kehua. Suomalaisten uusi kansallisape, oranssiin limaan sotketut broilerin riekaleetkin alkavat karata hinnaltaan peruspäivärahaa nauttivan ulottumattomiin.
Ravintoviisaat muistuttavat mielellään, että kyllä halvallakin voi syödä hyvin ja terveellisesti. Melkein joka kerta kun tällainen asiantuntija on äänessä, hän neuvoo keittämään puuroja ja suosimaan juureksia. Eläähän niillä, mutta viikosta toiseen noudatettuna alkaa moinen ruokavalio tympäistä yhtä paljon kuin nuo lausunnot.
Jos aikoo syödä halvalla hyvin, pitäisi osata laittaa ruokaa, ei vain painella mikroaaltouunin nappeja. Kotitalouden opetusta kannattaisikin lisätä peruskoulussa jo kansanterveyden takia.
Hallitus on luvannut laskea kaiken ruoan arvonlisäveroa, mutta lisähelpotusta terveellisen ruoan verolle ei ole näkyvissä. Terveellisen ruoan määritteleminenkin on kuulemma liian vaikeaa. Viime kädessä rajat moiselle veroirrottelulle asettaa EU. Sen lainsäädäntö kun edellyttää, että toisiaan korvaaviin kilpaileviin tuotteisiin ei sovelleta eri verokantoja.
Suurten kansansairauksien torjuntaan ei siis aiota käydä ainakaan vihannesten veroalella. Sitä paitsi eduskunnassa käydyssä keskustelussa muistutettiin kesäkuussa, että paprikan hinta on laskenut puolessa vuodessa 18 prosenttia. Odotamme malttamattomina terveystilastoissa näkyvää jyrkkää muutosta parempaan suuntaan.
Järjestöjen ja tutkijoiden viestit suomalaisten sairastavuuden noususta kannattaisi kyllä ottaa tosissaan. Kun meillä oli 40 vuotta sitten noin 50 000 kakkostyypin diabetesta sairastavaa, heitä on nyt arviolta 400 000. Toinen suuri kansansairaus sepelvaltimotauti jyllää myös voimalla. Molempien sairauksien yleistymisessä epäterveellinen ravinto ja liian vähäinen liikunta ovat merkittäviä tekijöitä.
Valistustakin tarvitaan, mutta eihän meitä käskien liikkeelle saada. Terveellisen ruoan veroalea sen sijaan kannattaisi kokeilla, vaikka vähän EU-lakien rajoja venytellen. Parku kalliista kasviksista kun on keskustelupalstoilla ja katugallupeissa niin kova, että annettaisiin nyt kerrankin kansalaisille se, mitä he niin himoavat.
Jos eivät halpa parsakaali ja tomaatti sitten maistukaan, niin otetaan veroale pois ja siirretään se vaikka lihaan ja kalaan. Sillä tosiasiahan on, että emme me halvan kaalin ja kurkun perässä juuri kaupasta toiseen ravaa, sanommepa kysyttäessä sitten mitä tahansa. Lohta ja nautaa sen olla pitää.