Maailmantalous ei pysähdy, mutta nikottelee kalliin öljyn takia. Korkeammalle kuin kertaakaan sitten Persianlahden sodan noussut raakaöljyn hinta huolestuttaa myös Opecia, täydestä syystä.
Jo 38 dollariin tynnyriltä noussut Pohjanmeren raakaöljyn hinta on ylempänä kuin kertaakaan Persianlahden sodan jälkeen. Kolmetoista vuotta sitten oltiin monin tavoin pahemmissa kriisitunnelmissa kuin nyt, joten öljyn kallistumiselle ei näyttäisi olevan yhtä hyviä perusteita.
Kulutuksen kasvu ja öljynviejämaiden järjestön Opecin taitava hintapolitiikka tuotantokiintiöineen on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Opec pitää ylimääräisen kokouksen ensi viikolla Amsterdamissa. Öljyministerit keskustelevat silloin markkinatilanteesta ja harkitsevat kiintiöiden korotusta.
Päätös kasvattaa pumpattavaa määrää ei synny aivan helposti siksi, että nykyinen tuotanto vastaa periaatteessa kulutusta. Niin on siitä huolimatta, että öljyn kulutus on kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan noussut ennätyslukemiin sitten vuoden 1988. Talouden kasvu lisää kysyntää. Erityisen kiivasta se on Kiinassa. Kun samaan aikaan sijoittajat ovat oivaltaneet tilaisuutensa ja ostaneet miljoonia barreleita varastoon, markkinoilla vallitsee keinotekoinen niukkuus.
Keinottelijat voivat kuitenkin haksahtaa ahneudessaan, mikäli Opec todella lisää tuotantoa. Kun kaikkien myyjien etu on tasaisen korkea hinta, öljyntuottajat tuskin kiihdyttävät pumppauksia kovin runsaasti, vaikka ainakin Saudi-Arabia ja Kuwait ovat ilmaisseet olevansa siihen valmiita.
Vaikka polttoaineiden kallistuminen tuntuu kipeästi kaikkien autoilijoiden kukkarossa, erityisesti raskaita kuljetuksia hoitavat yritykset ovat Suomessa vaikeuksissa. Raskas liikenne tekee kuljetussopimukset yleensä useaksi vuodeksi kerrallaan. Kustannusten nousun voi silloin sijoittaa hintoihin vain sanomalla sopimukset irti. Siitä seuraa ainakin vaikeita neuvotteluja.
Monien muiden lentoyhtiöiden tavoin myös Finnair kaavailee korotuksia lentolippujen hintoihin kalliin lentopetrolin takia. Hinnankorotus heijastuisi muiden kallistuvien kuljetuskustannusten tapaan myös muualle talouselämään.
Muoviteollisuus on merkittävin öljyä raaka-aineena käyttävistä tuotannonaloista. Se pystyy yleensä siirtämään kustannusten nousun hintoihin. Kotitaloudet ovatkin hintaketjun perimmäinen maksaja kaikilla osa-alueilla.
Jos öljy imaisee kuluttajien ostovoimasta pysyvästi entistä suuremman osuuden, talouskasvu hidastuu taas. Se näkyisi myös öljyn kysynnässä. Sellaista Opec ei halua, joten sen on mietittävä tarkkaan eri painotuksia päätöksissään. Öljyn hinnan takia hintojen nostoa harkitsevien on puolestaan syytä olla pidättyväisiä kahdesta syystä. Korkeammat hinnat vähentävät väistämättä kysyntää. Ne myös tuppaavat jäädä voimaan sitten kun öljyn hinta kääntyy laskuun.
Nestemäisten biopolttoaineiden kehittämistä on tuettu Suomessa olemattoman vähän, vaikka öljylle joudutaan väistämättä etsimään tulevina vuosikymmeninä vaihtoehtoja. Monet kysyvätkin, onko öljyn käyttö meillä valtiovallan erityisessä suojeluksessa, koska sen verottaminen on yksinkertainen ja varma tulonlähde.
Metsäkoneiden hydrauliikassa ja moottorisahojen teräketjujen voitelussa Suomessa käytetään jo kasvisöljyjä. Ne hajoavat luontoon joutuessaan nopeasti toisin kuin mineraaliöljy. Kasvisöljyjä voisi käyttää myös dieselpolttoaineena. Jos niiden tuotantoa tehostettaisiin, kilpailukyky paranisi.