seppo.ylonen@kaleva.fi
Vapunpäivä, työläisten juhlapäivä, oli symbolisesti passeli ajankohta Venezuelan presidentille Hugo Chávezille, kun hän ilmoitti uusista toimista öljyteollisuuden kansallistamisessa. Samassa yhteydessä Chávez kertoi Venezuelan lähtevän Maailmanpankista ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta, "amerikkalaisen imperialismin käsikassaroista".
Eikä tässä vielä kaikki. Chávez kertoi myös aikeistaan kansallistaa maan yksityispankit ja maanosan suurin teräsyhtiö.
Yksinvaltiaana kaikki on helpompaa, jopa vallankumouksen teko. Venezuelan presidentti Hugo Chávez on ollut vallassa vajaat kymmenen vuotta. Hän on sinä aikana raivannut vastustajat tieltään ja noussut asemaan, jossa häntä ei uhkaa kukaan.
Kunnianhimoa ei 52-vuotiaalta entiseltä laskuvarjosotilaalta puutu. Hän ihailee Kuubaa, puhuu milloin "boliviaarisesta vallankumouksesta", milloin "21. vuosisadan sosialismista". 1800-luvun venezuelalainen itsenäisyystaistelija Simón Bolívar on Chávezin esikuva.
Chávez on noussut valtaan demokraattisin keinoin, eikä hänen kansansuosiotaan käy epäileminen. Hän on sittemmin muutattanut perustuslakia siten, että valta on keskitetty presidentin käsiin.
Opposition toimintamahdollisuudet ovat verraten ahtaat. Opposition viimeisin voimainponnistus on huhtikuulta 2002, jolloin Chávez jättimielenosoitusten seurauksena syöstiin vallasta. Tätä iloa kesti kuitenkin vain kaksi päivää, ennen kuin Chávez armeijan tuella palautti järjestyksen maahan ja itsensä Mirafloresin presidentinpalatsiin.
Öljyteollisuuden kaappaaminen valtion hallintaan on ollut nerokas veto Chávezilta, sillä öljydollareilla hän voidellut kansan suosiolliseksi politiikalleen. Rahaa on pantu kuubalaismallisesti koulutukseen, sairaaloihin ja köyhien asemaa kohentaviin sosiaalisiin ohjelmiin. Kuubasta on tullut ideologista kumppania auttamaan tuhatmäärin lääkäreitä. Vaikka Venezuela on maailman viidenneksi suurin öljyntuottaja, on se yhä köyhä maa. Chávezin ohjelmat ovatkin uponneet otolliseen maaperään.
Öljyrahaa on siroteltu suureellisesti omaan maahan ja ulkomaille vallankumouksen tekoon. Onpa halpaa öljyä riittänyt lahjoitettavaksi Bushin harmiksi jopa Yhdysvaltojen köyhille. "Chávezilaisen" tartunnan ovat saaneet ainakin Bolivia ja Ecuador, joiden uudet presidentit ovat myös lähteneet kansallistamisen tielle.
Miljardien hulvaton käyttö on johtanut mittavaan korruptioon ja valtion varojen tehottomaan käyttöön. Ideologinen koulutus on etusijalla, tiet tai muu infrastruktuuri saavat rämettyä. Rakentaminen on vähissä, sillä yksityiset investoijat kaikkoavat maasta.
Niin kauan kun öljyn hinta on korkealla, voi Chávez jatkaa kulutusjuhliaan ilman huolia. Rahaa kyllä riittää, jotta enemmistö pysyisi suosiollisena presidentille.
Mutta kaikki ei mene Venezuelassakaan läpi ilmoitusasiana. Kun Chávez pari päivää sitten kertoi, ettei Venezuelan suosituimman televisiokanavan RCTV:n toimilupaa uusita, nousi vastalauseiden myrsky jopa Chávezin omien kannattajien piiristä. RCTV on maan vanhin kanava, jonka kanssa miljoonat venezuelalaiset ovat oppineet karkottamaan arjen harmautta. Venezuelalaiset telenovelat, tv:n saippuasarjat ovat monelle tärkeämpiä kuin presidentin taivaita syleilevät suunnitelmat.