Kansliapäällikkö Hannele Pokan uusi kirja tuo kiinnostavan sisäpiiriläisen näkemyksen Talvivaaran kaivoksen kriisivaiheisiin.
Kyseessä on Suomen taloushistorian merkillisimpiä tarinoita, jonka epäonnistumisista kannattaa ottaa opiksi.
Alussa oli kainuulainen nikkeliesiintymä, malmin bioliotusmenetelmä ja yltiöpäinen kaivosmies Pekka Perä. Meni joitakin vuosia ja oli kaivos, vuotavat kipsisakka-altaat ja pian myös kaivosyhtiön konkurssi.
Talvivaaran kaivoksen tarina on suomalaisessa teollisuushistoriassa poikkeuksellinen. Yhtiön vaiheisiin on kuulunut menestysuskoa, valtavia pettymyksiä ja suoranaista epätoivoa, poliittista kamppailua sekä uuden toivon viriäminen.
Veronmaksajien rahaa yrityksen perustamisessa, pystyssä pitämisessä sekä vielä uuden yrityksen ylös nostossa on käytetty lähemmäs miljardi euroa, joista ehkä tulevaisuudessa osa saadaan takaisin.
Talvivaaran kokemukset ovat myös vaikuttaneet merkittävästi siihen, miten kansalaiset ja poliitikot tätä nykyä suhtautuvat suunnitelmiin uusista kaivoksista.
Talvivaarassa viranomaisten ja poliitikkojen on ollut tehtävä valintoja huonojen ja vielä huonompien vaihtoehtojen väliltä. Ratkaisujen osumatarkkuus on selvinnyt vasta jälkeenpäin jos silloinkaan.
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka tekee nyt jälkipolville palveluksen. Pokka istui usean vuoden ajan niissä pöydissä, joissa päälle kaatunutta kaivoskriisiä ratkottiin. Hän on koonnut kokemuksensa nyt kirjaksi.
Entinen kansanedustaja, oikeusministeri ja Lapin maaherra tuli jo poliitikkona tunnetuksi suorapuheisuudestaan. Talvivaaran tapausta läpikäytäessä se on hyve.
Kirja on luonnollisesti vain yhden todistajan näkökulma tapahtumiin, ja joku muu sisäpiiriläinen saattaisi kertoa samoista tapahtumista toisin. Joka tapauksessa Pokan avausta tapaus Talvivaaran läpivalaisussa on syytä kiittää.
Pokan kirjan sankareihin kuuluu Ville Niinistö (vihr.), joka toimi ympäristöministerinä vuosina 2011–2014. Jos Niinistön näkemys olisi voittanut, Talvivaarassa ei enää kaivettaisi vaan tehtäisiin pitkään jatkuvaa jälkihoitoa. Paine alasajoon oli kova.
Jos kaivoksen pelastaminen maksoi, halvaksi ei kuitenkaan olisi tullut hallittu lopettaminenkaan. Operaation kustannukset arvioitiin 300–500 miljoonaksi euroksi.
Keväällä 2015 aloittaneessa hallituksessa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) päättivät, että kaivostoimintaa jatketaan. Uusi valtionyhtiö Terrafame osti kaivoksen yhdellä eurolla.
Nyt Terrafame toimii Talvivaarassa ja työllistää alihankkijat mukaan lukien toistatuhatta ihmistä. Yhtiön keula on pinnalla.
Kaivoksen tuntumaan suunnitellaan sähköautobuumin varaan laskevaa akkukemikaalitehdasta. Samoin tavoitteena on aloittaa lähivuosina uraanin talteenotto.
Varjoja yrityksen päälle heittelee silti koko ajan etenkin nikkelin maailmanmarkkinahinnan heilahtelu.
On toivottava, että Terrafame saa toimintansa pysyvästi kannattavaksi ja myös ympäristöhaittansa kestävästi hoidetuksi. Kaivoksen näkymät ovat nyt vakaammat kuin aikoihin, mutta uudet tarinan käänteet ovat mahdollisia.