Kaikkiaan 11 ihmistä on joutunut Yhdysvalloissa syytteeseen supervallan laajimmassa identiteettivarkausjutussa. Epäillyt hakkeroivat itselleen tietokoneiden langattomien verkkojen kautta yli 40 miljoonan pankki- ja luottokorin numerot, tunnusluvut ja tilitiedot. Vajaat kaksi vuotta sitten alkaneessa tutkinnassa paljastui, että tiedot saatiin tunkeutumalla yhdeksän amerikkalaisen vähittäiskauppaketjun tietoverkkoihin. Rikoshyötynä saatiin varoja, joiden menetystä kyseisten korttien omistajat eivät aina edes heti huomanneet.
Tapaus on tietoverkkorikollisuuden alalla yhä määrällisesti ylittämätön. Kauppaketjujen verkkoihin ujuttautuminen oli tuolloin suhteellisen helppoa hakkerointia, koska rikosuhrit käsittelivät maksupäätteidensä datamassaa liian avoimesti ja välinpitämättömästi.
Sittemmin tietoisuus verkkorikollisuuden vaaroista on lisääntynyt huomattavasti, ja tietoturva ja ihmisten turvatietoisuus ovat parantuneet. Esimerkiksi luottokorttifirmat Visa ja MasterCard ovat asettaneet niin kovia siviilioikeudellisia sanktioita, että mikään asiakasyhtiö ei halua ottaa pelkästä leväperäisyydestä aiheutuvaa riskiä.
Tämä pätee myös Suomeen, jossa tietosuojakulttuuri on muutenkin perinteisesti korkeammalla tasolla kuin Yhdysvalloissa. Suomessa ei olekaan yritetty aivan vastaavanlaista identiteettivarkautta kuin taannoin Yhdysvalloissa, mutta hakkeroijilla on ollut menestystä myös monessa suuressa EU-maassa.
Atlantin takana henkilötietovarkaudet ovat vauhdilla kasvava rikosmuoto. Syytä huoleen on kotimaassakin, jossa lainsäädäntö ei ole tarpeeksi ripeästi reagoinut tietoturvan riskeihin.