Vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Risto Kalliorinne keräsi eduskunnasta 117 nimeä vähävaraisille lapsille ja nuorille tarkoitetun harrastussetelialoitteensa taakse. Ajatuksena on mahdollistaa urheiluharrastukset huomaamattomasti ja leimaamattomasti myös vähävaraisille perheille.
Aloite on erinomainen. Erityiseksi Kalliorinteen tempun tekee se, että hän sai aloitteensa taakse edustajia kaikista eduskunnassa olevista puolueista. Määrällä on sikäli merkitystä, että tämä toimenpidealoite ei hautaudu aloitekasojen alle vaan lähtee oikeaan käsittelyyn.
Parhaassa tapauksessa syntyy Lex Kalliorinne, joka omalta osaltaan ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja jolla voi ajan mittaa olla kansanterveyttä kohentavia vaikutuksia.
Suomessa on kannettu huolta nuorten vähäisestä liikkumisesta jo vuosikaudet. Aika kuluu liiaksi tietokoneiden äärellä ja netin äärettömässä avaruudessa. Ylipainoisuus on lisääntynyt huomaamatta, ja erityisesti varusmiesikään ehtineiden nuorten miesten juoksukunnossa on korjattavaa.
Syitä liikkumattomuuteen on mietitty laajasti ja arvovaltaisissa porukoissa. Valtion liikuntaneuvoston ”Mitä maksaa – sosioekonomisen taustan yhteys lasten liikuntaan” -julkaisu totesi hiljan, että harrastusmaksut ovat nousseet kuluneen vuosikymmenen aikana hyvin nopeasti. Kun ei ole rahaa, syrjäytyy harrastuksista ja hiljakseen muualtakin. Liikunta on lapselle ja nuorelle oivallinen tapa solmia ystävyyssuhteita ja sosiaalistua.
Kalliorinteen esimerkki todistaa, että yksikin aktiivinen kansanedustaja voi saada paljon aikaan. Kunhan on asialla, jonka taakse on helppo asettautua – ja tätä aloitetta todellakin voi varauksetta tukea.
Pääkirjoitus