Valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen määrää on syytä reippaasti karsia. Yrityselämän aakkosten opettelua varten ei kannata ylläpitää kallista näennäispäättäjien joukkoa.
Tällä hetkellä Suomessa on hallintoneuvosto 11 valtioenemmistöisessä yhtiössä. Viime viikkojen keskustelun peruskysymys on kuulunut, montako hallintoneuvostoa vastaisuudessa tarvitaan vai tarvitaanko niitä lainkaan. Jos tähänastiset kannat kokoaa yhteen, määrä on tulevaisuudessa varmasti pienempi kuin nyt.
Esimerkiksi eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön mielestä hallintoneuvostot voisi lakkauttaa tyystin. Kokoomuslaisen mukaan neuvostot eivät ole kyenneet toimimaan yritysten linjanvetäjinä eettisissä kysymyksissä siten kuin olisi pitänyt.
Myös hallintoneuvostojen sisällä näkyy turhautumista. Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen on valmis vetämään ruksit koko instituution yli.
Jos hallintoneuvosto todella joutuu seuraamaan katseella yhtiöiden toimivan johdon ja hallituksen linjauksia, neuvostojen toimintaa on vaikea perustella. Toisaalta hallintoneuvostojen roolin ja valtuuksien palauttaminen takavuosien tasolle ei ole realistinen vaihtoehto sekään.
Varmaa on se, että ensi keväänä lakkautetaan Rautaruukin hallintoneuvosto. Siihen on hyvät syyt. Ensinnäkin valtio omistaa yhtiöstä enää alle 40 prosenttia. Toiseksi yhtiö toimii kilpailuilla markkinoilla, joiden muutoksiin yhtiön on nopeasti toimintansa sopeutettava, jos se aikoo pärjätä. Rautaruukin toimintaan ei myöskään liity enää sellaista yhteiskunnallista intressiä kuin vielä yhtiön alkuaikoina.
Ei ole yhdentekevää, miten valtioenemmistöiset yhtiöt toimivat meillä ja muualla, mutta esimerkiksi eettisen vahtikoiran rooliinkaan tuskin tarvitaan suuria, kankeita ja heikkovoimaisia toimielimiä. Kannattaa myös muistaa, että valtionyhtiöiden hallituksiin, joka käytännössä on hallintoneuvostoja paljon tärkeämpi elin, jää joka tapauksessa valtion edustus.
Hallintoneuvostojen nykyroolille voi toki löytää muitakin perusteita kuin eettisyyden valvonta. Itellan hallintoneuvoston puheenjohtaja Eero Lehti perusteli Helsingin Sanomissa elimiä sillä, että ne toimivat kansanedustajille paikkoina, joissa saa oppia yrityselämästä. Se oppi ei tietenkään ole pahasta, mutta ei riitä syyksi koneiston ylläpitoon. Teemaa voi opiskella muutenkin.
Rautaruukin jälkeen todennäköiseltä näyttää ainakin Fortumin ja Neste Oilin hallintoneuvostojen lakkautus. Kumpikin voi mennä. Sama koskee useimpia valtioenemmistöisiä yhtiöitä. Poikkeuksena voivat kuitenkin olla Alko ja VR, joiden toimintaa ja valintoja on niiden yhteiskunnallisen roolin perusteella syytä edelleenkin katsoa muustakin kuin voitonteon näkökulmasta.
Julkilausumaton syy hallintoneuvostojen puolustuksessa lienee sekin, että jäsenilleen ne tarjoavat kokousvoileipien lisäksi mukavat lisätulot. Neuvostojen puheenjohtaja saa tuhannen euron palkkion kuukaudessa, jäsen puolta pienemmän ja näiden lisäksi tulevat kokouspalkkiot. Niillä rahoilla olisi yrityksissä muutakin käyttöä.
Puhemies Niinistön ehdotukseen kuului, että valtionyhtiöiden johdon palkitsemiskäytännön arviointi siirrettäisiin hallintoneuvostoilta eduskunnan tarkastusvaliokunnalle. Toinen vaihtoehto voisi olla eduskunnan talousvaliokunta.
Nykyisenlaajuinen hallintoneuvostojärjestelmä puolusti paikkaansa suljetumman talouden aikana. Nyt useimmat noista elimistä voidaan suurempia surematta siirtää osaksi Suomen taloushistoriaa.