Suomalaistenkin ruokakori kallistuu vääjäämättä lähivuosina. Se lisää painetta alentaa ruoan arvonlisäveroa jossakin vaiheessa.
Ruokamarkkinoiden muutosta kuvaa hyvin se, että Euroopan unioni saattoi äskettäin lopettaa voin vientituen. Maitorasva käy maailmalla kaupaksi, ja sen hinta on noussut. Suomen maataloudelle se on hyvä uutinen. Täällä tuotetusta voista menee vientiin noin 40 prosenttia.
Kun muun muassa Aasian väkirikkaiden maiden elintaso nousee, maitorasvojen ja myös lihatuotteiden kysyntä kasvaa. Esimerkiksi Kiinassa sianliha maksaa nyt kaksi kertaa niin paljon kuin viime vuoden keväällä. Pelkästään kysynnän kasvu ei tosin selitä muutosta. Kiinan oman siankasvatuksen heilahtelujen takia tuotanto on nyt poikkeuksellisen alhaalla. Myös rehun kallistuminen näkyy hinnoissa.
Maailmanmarkkinoihin tiukasti kytköksissä olevassa Suomessa ruoan hinnat seuraavat väistämättä yleistä kehitystä. Elintarvike- ja rehuyhtiö Raision toimitusjohtaja Matti Rihko ennakoi torstaina, että ruoan hinta voi nousta Suomessa lähivuosina 20 prosenttia.
Vaikka puheenvuoron esittäjä edustaa elintarviketeollisuutta, arvioon on kosolti perusteita. Elintarvikkeet kallistuvat varmasti, mutta asiantuntijat muistuttavat hintoihin vaikuttavista monensuuntaisista tekijöistä. Nousuprosentti voi olla Rihkon ennakoima tai jokin muu.
Vilja on kallistunut ja kallistuu edelleen niin Kiinassa kuin Yhdysvalloissakin ja miltei kaikkialla muuallakin maailmalla, kun biopolttoaineiden valmistus yleistyy. Yhdysvalloissa on jo parisataa polttoaine-etanolia valmistavaa tehdasta. Ne käyttävät raaka-aineenaan maissia. Sen sadosta jo kolmannes menee Yhdysvalloissa polttoaineen tuotantoon. Maissin hinta on samalla noussut voimakkaasti. Se vaikuttaa rehujen ja sitä kautta lihan hintoihin. Seuraukset tuntuvat myös maailmanmarkkinoilla.
Suomessa alkutuotteiden osuus peruselintarvikkeiden hinnoissa on pieni. Esimerkiksi leivän hinnoissa viljan vaikutus on vain 4-5 prosenttia. Silti viljan ja eläinrasvojen kallistuminen toki näkyy myös lopputuotteen hinnassa, mutta nousupainetta aiheuttaa moni muukin tekijä. Energian kallistuminen näkyy kautta linjan valmistuksessa ja kuljetuksissa. Myös palkkojen nousu tuntuu elintarviketuotannossa ja kaupassa. Ilmastonmuutos ei ehkä Suomessa pienennä satoa, mutta monella muulla taholla niin on jo käynyt.
Tehostamisen varaa jalostuksessa on edelleen, ja kilpailun kiristyessä kauppakin joutuu tarkastelemaan jatkuvasti katteitaan. Kallistumisesta pystyään kaupan ja väliportaiden toimin leikkaamaan kuitenkin vain osa.
Tilojen suoramyynnin osuus saattaa Suomessakin nousta, jos ruoka kallistuu kovin voimakkaasti. Sen lisäämiseen onkin paljon mahdollisuuksia. Jatkojalostukseen panostetaan suomalaisilla maatiloilla nykyään kovin vähän.
Jos elintarvikkeiden hinnat nousevat jyrkästi, siitä tulee objektiivisia perusteita alentaa ruoan arvonlisäveroa. Kallistuvat hinnat tuntuvat eniten pienituloisten kotitalouksien kukkaroissa. Jos veroa alennetaan jossakin vaiheessa, on valvottava tarkkaan, että hyöty menee kuluttajalle saakka. Näinhän ei käynyt, kun parturien ja kampaamojen arvonlisäveroa alenettiin.
Ruoan hinta aleni Suomessa EU-jäsenyyden myötä. Nousu jäsenyyttä edeltävälle tasolle ei ehkä vielä kovin suuresti hämmentäisi suomalaisia, mutta jos hintataso kipuaa entisen tason yläpuolelle, keskustelu palkkasummasta ruokaan menevästä osuudesta varmasti kiihtyy.