Mikä yhdistää seuraavia Oulun kaupungin kiinteistöjä ja rakennustöitä: Rajakylän hoiva, Kaupungintalon peruskorjaus, kaupunginsairaala, Metsokankaan monitoimitalo, Ritaharjun monitoimitalo?
Muutamia noista esitellään ylpeänä Ouluun saapuville ulkomaisille vieraille. Yhteistä kohteille on kuitenkin tällä hetkellä se, että jokaista koskien on menossa reklamaatioprosessi rakennusten ongelmista. Aiempia reklamaatiokohteita ovat olleet muun muassa Raatin uimahalli ja nuorten työpaja.
Listan pitäisi oikeastaan saada oululaiset haukkomaan henkeään. Viime vuosikymmenten aikana tavallinen kansalainenkin on kuitenkin tottunut siihen, että uudetkin rakennukset ovat usein susia syntyessään. Tämä ei kuitenkaan saisi olla normaali tilanne, ei julkisessa eikä yksityisessä rakentamisessa.
Kaupungin rakennuksia hallinnoivan Oulun Tilakeskuksen johtaja Jouko Leskinen toi julki (Kaleva 19.2.) ajatuksen, jolla kaupungin kiinteistöissä havaittuja ongelmia voitaisiin estää. Leskisen mielestä rakentamista pitäisi nykyistä kattavammin valvoa omana virkamiestyönä.
Ajatuksensa tueksi Leskisellä on esittää todisteitakin: Oulussa ongelmia on havaittu ennen kaikkea sellaisessa rakentamisessa, jota ovat kaupungin oman väen sijasta valvoneet konsultit – kuten yllä mainituissa kohteissa.
Leskinen ei ole asiassa liikkeellä yksityisajattelijana. Hänen näkemyksiinsä yhtyvät myös Raahen kaupungin teknisen palvelukeskuksen johtaja Pasi Alatalo ja Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Jussi Niemi.
Kunnat turvautuvat konsultteihin, kun oma väki tai sen asiantuntemus eivät riitä. Kyse on loppujen lopuksi pyrkimyksestä säästää. Valitettavasti usein käy vain niin, että viiden sentin säästöstä seuraa viiden euron vahinko.
Vaikka urakoitsija korjaisi tai korvaisi huonon työnsä seuraukset, korvausmenettelykin vie kunnan resursseja. Sitä ennen rakennukset ovat voineet sairastuttaa ihmisiä tai rakennuksia ei ole voinut käyttää suunnitellusti.
Rakennusmestarien ja -insinöörien liitosta muistutetaan, että kun valitaan halvin tarjous valvonnan hoidosta, ei pidä olettaa saavansa parasta. Ilmainen ei ole Leskisenkään ratkaisumalli: lisäväen palkkaaminen kaupungin organisaatioon.
Oulussa ja ehkä muissakin kunnissa voisi joka tapauksessa olla hyödyllistä tehdä asiasta laskelmia: mitä oman valvonnan lisääminen maksaa ja millaisia kustannuksia voi tulla jos vastedeskin käytetään riskialttiita ostopalveluja.
Se perimmäinen kysymys kaiken takana on silti sama vanha: mikä rakennusalalla oikein mättää? Miksi huonoa työtä tehdään ja katsotaan läpi sormien?
Ongelmien takana on epäilemättä ammattitaidottomuutta myös rakennuttaja- ja tilaajapuolella, mutta isoimmat ongelmat löytyvät suomalaisesta rakennusteollisuudesta, siellä piilevästä ammattitaidottomuudesta, kunnianhimottomuudesta, vääristä asenteista ja jopa moraalikadosta.
Pääkirjoitus