Sähkön käyttö kasvaa Suomessa vääjäämättä. Viidettä ydinvoimalaa tarvittaisiin ehdottomasti aikataulun mukaisesti jo vuonna 2009, mutta valmistuminen viivästyy ainakin puolitoista vuotta. Sitä ei voida enää välttää. Nyt pääurakoitsijan on sitouduttava joulukuussa tarkennettuun aikatauluun.
Suomessa on tarvittu tuontisähköä jo vuosikymmeniä ja tarvitaan yhä, mutta ulkomaisten myyjien toimitusvarmuus on heikko. Niin on varsinkin kriittisinä aikoina, talven kovilla pakkasilla. Venäjällä ja Ruotsissa myönnetään, että maanmiehet ovat ostajina etusijalla, vaikka toimitussopimukset edellyttäisivät vakaata sähkön virtaa Suomeen.
Lisää kotimaista perusvoimaa tarvittaisiin heti, mutta sitä on luvassa vasta alkuvuodesta 2011. Viides ydinreaktori käynnistyy puolitoista vuotta suunniteltua myöhemmin - ellei uusia yllätyksiä koeta. Ne on kyettävä välttämään. Pääurakoitsija, ranskalais-saksalainen Areva-Siemens-yhteenliittymä on saatava vihdoin ottamaan työ niin tosissaan, että joulukuussa tarkennetussa aikataulussa pysytään.
Kuluvana talvena ei ole jouduttu pahaan niukkuuteen. Paukkupakkaset odotuttivat itseään eivätkä ole ulottuneet koko maahan. Parina edellistalvena piti käynnistää kaikki käyttökelpoiset lämmitysvoimalatkin. Hiilidioksidia tuprusi taivaalle, mutta ensiarvoista on tietysti pitää asunnot asunnot ja tuotantorakennukset lämpiminä. Teollisuustuotantoakaan ei jouduttu pysäyttämään, vaikka sellainen päätös oli pari kertaa lähellä.
Haparointia on Olkiluodon suurhankkeessa havaittu alusta pitäen. Niin suunnittelussa kuin suunnitelmien toteuttamisessakin on möhlitty raskaasti. Nimensä Framatomesta Arevaksi matkan varrella vaihtanut ranskalaisyhtiö tiesi, mihin ryhtyi solmiessaan joulukuussa 2003 urakkasopimuksen TVO:n kanssa. Yhtiössä tiedettiin, että tällaista voimalaa ei ole aiemmin rakennettu. Työhön olisi pitänyt suhtautua heti paljon koettua vakavammin ja kunnianhimoisemmin.
Ranskan valtion omistamalla yhtiöllä ei ollut asettaa projektin johtoon riittävän sinnikkäitä henkilöitä, jotka olisivat halunneet antaa näytteen osaamisesta myös muille ydinvoimaloiden tilaajille. Niitä löytyy lähivuosina monelta suunnalta.
Viivästymisen hinta noussee satoihin miljooniin euroihin. Arevassa on jo ehätetty kiistää täydellinen vastuu menetyksistä. Rakennuttajan, TVO:n, näkemys on toinen. Sopimuksessa on selkeät ehdot viivästymiskorvauksista. Pahimmillaan tarvitaan pitkä oikeusprosessi ennen kuin tilit ovat valmiit. Parasta tietysti olisi, että Areva maksaisi korvauksen sovinnolla. Riitely ei ainakaan vahvistaisi yhtiön mainetta luotettavana ydinvoimalan rakentajana.
Viidennen valmistumista odoteltaessa on havaittu, että Suomeen tarvittaisiin kuudeskin ydinreaktori. Ennen kuin siitä päätetään on käytävä keskustelu Suomen energiantuotannon tulevaisuudesta kokonaisuudessaan. Vielä rakennettavaksi soveltuvaa vesivoimaa on jossakin määrin. Tosin esimerkiksi allaskeskustelut voivat osoittautua hyvinkin vaikeiksi. Silti kaikki vaihtoehdot on katsottava.
Millään muualla vaihtoehdolla kuin ydinenergialla ei kuitenkaan voida nykynäkymin turvata riittävää ja luotettavaa perusvoimaa. Silti vesisähköä tarvittaisiin lisää säätövoimaksi. Monipuolisuudesta täytyy muutenkin pitää huolta. Myös tuulivoimalla on osuutensa energiapaletissa. Samoin esimerkiksi kuntien yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon lisääminen merkitsee jotakin. Myös maatilojen bioenergian tuotantoa on edistettävä.