Kalle Pa­lan­der palasi on­net­to­muus­pai­kal­le

Kalle Palanderin maailmanmestaruudesta ja toistaiseksi ainoasta arvokilpailumitalista on kulunut jo kahdeksan vuotta. Vailin 1999 kultahumun jälkeen Palander on osallistunut kolmasti MM-kilpailuihin ja kahdesti olympialaisiin. Mitalit ovat jääneet haaveeksi.

Kalle Palanderin maailmanmestaruudesta ja toistaiseksi ainoasta arvokilpailumitalista on kulunut jo kahdeksan vuotta. Vailin 1999 kultahumun jälkeen Palander on osallistunut kolmasti MM-kilpailuihin ja kahdesti olympialaisiin. Mitalit ovat jääneet haaveeksi. Lähimmäksi Palander pääsi kaksi vuotta sitten Bormion MM-kilpailuissa. Hän sijoittui suurpujottelussa neljänneksi, paikalle joka on Palanderin mielestä se kaikista surkein.

Keskiviikkona Palander jahtaa suurpujottelumitalia Åressa, paikassa joka oli viime maaliskuussa se kaikista surkein. Palander loukkasi maailmancupin finaaleissa, kauden viimeisessä suurpujottelussa polvensa ristisiteen leikkauskuntoon.

- Jos pääsisi tiistaina kokeilemaan kisarinnettä, se veisi vähän paineita pois. Jos sitä starttia jää ujostelemaan, se polvi menee ihan varmasti uudestaan rikki, Palander tuumi maanantaina Suomen maajoukkueen lehdistötilaisuudessa.

Palander on selkeästi työstänyt asiaa.

- Sitähän kannattaa tunnin välein miettiä sitä viime vuoden tapahtumaa. Ei kyllä se kannattaisi yrittää unohtaa. Voi se jollain tavalla kuumottaa, mutta olisihan se voinut sattua missä tahansa muussakin rinteessä. Enemmänkin haluan päästä takaisin siihen rinteeseen ja näyttää että pääsen sen vielä ehjin nahoin alas. Olisihan se noloa, jos keskiviikkona vetäisin toisen jalan paskasi.

Voittamisen todennäköisyys "hyvin pieni"

Palander himoitsee mitalia nimenomaan suurpujottelussa, joka oli hänelle aiemmin selkeä sivulaji - niin tyystin pujottelun varjossa, että Palander uhosi usein jättävänsä koko lajin ohjelmastaan. Onnekseen ei jättänyt.

- Kyllä minä sitä suurpujottelumitalia enemmän haluan. Se vaan on usein niin, että sitä on vaikeampi saavuttaa mitä enemmän haluaa. Toisaalta jos suurpujottelu menee hyvin, voi olla rennompi lähteä pujotteluun, Palander aprikoi.

Palander on mahtunut kymmenen kärkeen maailmancup-kauden kaikissa neljässä suurpujottelussa ja pitää suurpujottelucupissa toista sijaa norjalaisen Aksel Lund Svindalin jälkeen. Svindalille on kertynyt kolme sijoitusta kolmen kärkeen ja 20 pisteen ero Palanderiin.

Palander kokee tahtotason yhdeksi olennaisimmista seikoista toisen MM-mitalinsa metsästyksessä.

- Tavoite on sama kuin se on ollut koko kauden: Mitali pitää yrittää ottaa. Olen laskenut jotain 65 maailmancupin suurpujottelua ja voittanut niistä kolme. Todennäköisyys on hyvin pieni, mutta silti se mahdollisuus on siellä. Ne jotka todella haluavat voittaa sen ovat minä, Svindal, (Massimiliano) Blardone, Benny (Raich) ja Bode (Miller). En ole ainoa, se siinä on se ongelma, Palander ruoti.

Kisasukset vielä valitsematta

Polvileikkauksen jälkeen Palander palasi kertaheitolla huipulle voittamalla maailmancupin suurpujottelun joulukuussa Alta Badiassa. Yhtäkkiä pujottelu on jäänyt sivummalle. Palander selittää tilanteen johtuvan osin välineistä.

- Sehän tässä hauskaa on, että treeneissä pujottelu on mennyt paremmin. Laji on ihmeellinen, myös välinepuolella. Suurpujotteluun vaan natsasi paremmin, ja pujottelussa välineet ovat vieläkin vähän haussa, Palander kertoi.

Tosin suurpujotteluvehkeetkään eivät ole täysin ongelmattomat.

- Kisarit (kisasukset) eivät ole vielä selvillä. En tiedä vedänkö vanhoilla vai uusilla. Uskon, että otan riskin ja vedän uusilla. Se millä olen tämän kauden kilpaillut on pikkaisen liian löysä, vähän ylivääntävä.

Palander vaihtoi välinevalmistajaa samaan syssyyn polvileikkauksen kanssa. Kuntoutuksen myötä hän ei päässyt testaamaan välineitä normaaliin tahtiin, ja nyt suksitestit uhkaavat venyä keväälle.

- Tästä on puhuttu. Voisimme katsoa millä lähteä ensi kauteen.

Ilmoita asiavirheestä