Sympaattisen oloinen oululainen yrittäjä, Kalle Komulainen, 31, katsoo vakavasti kameraan.
"Hankalaa tämä poseeraaminen", hän vääntyillee. "Ja eilen minulta paloi nenä", hän pyyhkäisee kasvojaan. Komulainen oli kanoottivieraidensa oppaana Oulujoella koko päivän.
Nallikarin Vauhtipuistossa Kalle Komulainen istahtaa kuvaajan pyynnöstä karusellikisulin selkään. Laite ei onneksi ole käynnissä, sillä hänen päänsä ei kestä pyörimistä.
Kalle Komulainen on vauhtipuistoyrittäjä jo toisessa polvessa. Hänen isänsä Reijo ja äitinsä Anja Komulainen, 63, perustivat Hietasaarentien varteen Nallikariin Vahtipuiston 1982. Ensin ostettiin autot ja vasta sitten hommattiin rata.
Tänään lauantaina puisto juhlii 25-vuotista taivaltaan ja merkkipäivän kunniaksi kaikki on "vähän niin kuin 25". Junateatterin esityksiin tai mönkijän kyytiin pääsee 2,5 eurolla, jätskistä pitää pulittaa 25 senttiä ja rannekkeesta saa 2,5 euron alennuksen.
"Tänä päivänä Vauhtipuisto on muutakin kuin kilpa-rataa. Siitä on tullut enemmänkin puuha- ja peuhamaa. Haluamme pitää sen pienten ihmisten pienenä paikkana", Kalle Komulainen sanoo vaatimattomasti.
Reilu vuosi sitten Kalle Komulainen astui yrityksen ruoriin, ja juhlavuosi on hänelle toinen kausi itsellisenä tirehtöörinä. "Olin kuusivuotias, kun isäni hankki ensimmäisen lokariauton. Enpä oikein osaa kuvitella toisenlaista lapsuutta, tässä ajellessa ja autellessa se on mennyt."
Moni pieni poika olisi päästään pyörällä, jos vanhemmilla olisi tällainen ammatti. Kalle Komulainen on vaatimaton realisti.
"Toisaalta, jos en olisi kasvanut tämän perheen poikana, en varmaankaan olisi uskaltanut ryhtyä tähän yrittäjäksi", hän tuumaa. Nyt mies tietää millaista vauhtia, ylä- ja alamäessä huvipuistoyrittäjänä mennään.
"Tai ainakin olen nähnyt, että näinkin voi leipänsä tienata", Komulainen jatkaa.
Välillä hänen luonaan käväisee omat lapset Annika, 6, ja Aleksi, 7. Vaimo ja lasten äiti pyörähtää tervehtimässä taustalla. "Vaimolle sanon aina keväällä vappuna, kun puisto avataan, että nähdään syksyllä! Päivät venyvät pitkiksi, iltakymmeneen."
Kallen äiti, Anja Komulainenkin ehtii juttelemaan ja on iloinen, että omien työvuosien jälkeen Vauhtipuiston jatkaja löytyi omasta perheestä. Puiston syntyhetkiin liittyi nimittäin aikoinaan traagisiakin piirteitä.
"Lehdessä myytiin Lokarin valmistamia pikku-autoja, ja mieheni ja Antti-poikani päättivät ostaa aluksi kolme autoa. Antti, joka oli silloin 10-vuotias, ja Kalle ajoivat omalla kotipihalla, lumessakin. Antti oli hiljattain sairastunut syöpään."
"Siitä sitten syntyi pikkuhiljaa ajatus ajattaa muitakin lapsia ja kaupunki vuokrasi meille tämän vanhan hiekkavarikkotontin. Antti suunnitteli kuolinvuoteellaan tämän autoradan, joka on siis vieläkin käytössä", Anja Komulainen kertoo.
"Mutta valmiina hän ei ehtinyt tätä nähdä", hän jatkaa.
Vuosi vuodelta puisto pikkuhiljaa kasvoi ja kehittyi, ja nykyisin puistossa käy vuosittain noin 30 000 vierasta. Komulaiset työllistävät kesäisin 9-10 työntekijää, ja puistossa on 12 laitetta.
"Tarkoituksena olisi hankkia yksi tai kaksi laitetta joka vuosi lisää, mutta säilyttää tämä silti pienimuotoisena ja rauhallisena. Tänä kesänä uutta ovat taika-karuselli ja kahvilarakennus", Kalle kertoo.
"Aina kun käyn muissa huvipuistoissa, vakoilen vähän, millaisten laitteiden edessä on pisimmät jonot. Vinkiksi tänne!", Komulainen myhäilee.
Ensi kesästäkin Kalle Komulaisella on jo jotakin hajua, mutta ensiksi eletään tämä kesä.
"Mukavintahan tässä on, että saan toteuttaa omia pikkupojanhaaveitani. Jokapojan unelma-ammatti!"
Vauhtipuiston 25-vuotissynttäreiden ohjelmaa 9. kesäkuuta: taikuruutta, polkupyörärataa, kasvomaalausta ja kilpailuja. Vauhtipuisto, Hietasaarentiellä. Avoinna joka päivä kello 12-21.