Vaimon ja tyttären jokasyksyiset kirpparitalkoot. Oma osuuteni on vaatimaton; pysyttelen pois tieltä, nostan pyydettäessä laatikon hyllyltä, annan hinnoittelupolitiikan suhteen hyviä neuvoja, joita joko kuunnellaan tai sitten ei. Juu. Ei.
Yhdestä laatikosta löytyy taikurin hattu. Korkea ja mustankiiltävä, Harry Potter -hommia. Muisteluja elokuvaretkistä, yhteisistä lukuhetkistä sekä ajan kulumisen päivittelyä.
Yöllä herään janoon ja konkoilen keski-ikäisen ketteryydellä kohti keittiötä. Valot päälle ja siellä se nurkassa kököttää kirpparilaatikon päällä. Musta hattu, katsoo kuin odottaisi. Juon lasin vettä, vilkaisen näkyykö naapurissa valoja, istun pöydän ääreen ja laitan hatun päähän.
No niin, kaikki valta maailmassa, mitäpä saisi olla?
Rahaa tietenkin, niin paljon kuin pankkitilille mahtuu! Tai riittää vähempikin, jos nyt vaikka sellainen vähän mojovampi vakioveikkausvoitto. Ja jos yleisemmin mietitään, niin kulttuurialojen palkat ja palkkiot ovat kyllä syvässä kuopassa, mutta ne asiat ratkotaan (toivottavasti) muiden pöytien ääressä.
Onnea, terveyttä ja hyvää elämää lähimmille? Luonnollisesti, mutta niitä toivoo jokainen omilleen, ei siihen hattuja tarvita.
Ikuista nuoruutta? Ei kiitos. Vaikka viimeisissä Konihauta-treeneissä hurmoksen iskiessä toivoinkin, että olisipa vielä tukkaa mitä heiluttaa, niin soi se kitara kaljunakin. Ja polvilleenkin pääsee vielä kaapin eteen ulvottamaan, ylösnousun kanssa saattaa vähän kestää.
Nyt keksin! Miten en aiemmin hoksannut! Kumarrun vähän lähemmäksi ja kuiskaan varovasti: RoPS Mestarien Liigaan. Hattu huokaisee ääneen. Jotain rajaa Nevala sentään.
No otetaan joku helpompi sitten, tokaisen jo vähän närkästyneenä. Miten olisi vaikkapa rauha maailmaan? Hattu on hetken hiljaa ja tuumaa, että siihenkin asiaan voidaan palata, kunhan olette ensin saaneet siirrettyä nämä vallan kahvoissa sinnikkäästi roikkuvat pienet ja herkkähipiäiset machoukkelit lobbaus- ja muine armeijoineen heille paremmin soveltuviin tehtäviin. Kuten vaikkapa Jurmun ilmapallotehtaalle puhkumaan ja puhaltamaan palloja täyteen kolmessa vuorossa.
Mutta täytyyhän nyt jotakin olla. Keskity mies, yritä kunnolla! Suljen silmäni, vedän hatun syvemmälle päähän. Ja niin! Äkkiä tunnen kuinka voima virtaa lävitseni, veri kiertää kuumana suonissa, kohoan katon läpi, katson kuinka galaksit räjähtelevät, näen miljoonat värit kirkkaampana kuin koskaan ja tajuan että kaikki todellakin on mahdollista. Sanon sen uudestaan. Ei, huudan! ROPS MESTARIEN LIIGAAN 2025!
P.S. Ja se maailmanrauha kaupan päälle. Kiitos.
P.S.S. Ja sopivasti rahaa. Kaikille.
Kirjoittaja työskentelee Limingan kirjasto- ja kulttuurijohtajana sekä kirjoittaa kirjoja ja lauluja.