Kaljavaras voi selvitä sakoilla tai päätyä vankilaan. Se, päätyykö näpistelijä vankilaan jätettyään sakkonsa maksamatta, riippuu nykyisin siitä, mihin oikeusmenettelyyn hänen tekonsa ohjataan.
Osa sakkorangaistuksiin tuomituista maksaa sakkonsa kirjaimellisesti vasta vankilan portilla tai jo jouduttuaan kiven sisään.
Tuomioistuin voi muuntaa tietyt maksamatta jätetyt sakot ehdottomaksi vankeustuomioksi, ja kun vankeusrangaistuksen suorittaminen alkaa eli tuomittu saapuu vankilaan, häneltä kysytään, haluaako hän sittenkin maksaa sakot vai aloittaako hän rangaistuksensa sovittamisen menettämällä vapautensa.
Oulun vankilan johtaja Margit Kyngäs kertoo, että lähes päivittäin vankilan portilla kaivetaan kuvetta ja etsitään sakkosumma esiin.
– Siinä on saatettu joutua kysymään lainaa sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta, jotta rahat on saatu kasaan, hän kuvailee.
Tuomitulla on viisi arkipäivää vankilaan saapumisesta oikeus ilmoittaa, maksaako hän sakot vai ei. Kynkään mukaan osa tuomituista istuu pari päivää kaltereiden takana ja ilmoittaa sitten rahojen löytyvän. Tällöin hänen täytyy maksaa koko sakkosumma kerralla päästäkseen vapauteen.
Päivittäin keskimäärin 3–5 henkilöä suorittaa sakonmuuntorangaistusta Oulun vankilassa.
Vankeudeksi voidaan muuntaa sellaiset sakot, jotka tuomioistuin on määrännyt ja jotka on jätetty maksamatta. Muunto tapahtuu erillisessä oikeudenkäynnissä.
Oulun käräjäoikeudessa käsitellään vuosittain noin 500 sakonmuuntoasiaa. Sakonmuuntoasioista vastaavan osaston johtaja, käräjätuomari Heikki Juntunen kertoo, että vuosittain muunnetaan karkeasti arvioituna noin 350–400 eri henkilön sakot vankeudeksi.
Noin neljäsosa heistä saapuu käsittelyyn ja vaatii lykkäystä tai sitä, että muuntoa ei kohtuullisuussyistä tehtäisi. Juntusen mukaan etenkin ensikertalaiset pyytävät lykkäystä ja saattavat maksaakin sakon, kun asian käsittelyä pyynnöstä lykätään.
Osa sakoista on poliisin määräämiä. Nämä niin sanotussa sakkomenettelyssä käsiteltävät asiat eivät päädy lainkaan oikeuteen. Niissä on useimmiten kyse niin sanotuista massarikoksista, kuten myymälävarkauksista tai näpistyksistä, joita tuli poliisin tietoon viime vuonna noin 45 000.
Sakkomenettely edellyttää sitä, että rikoksesta epäilty ja asianomistaja eli esimerkiksi varkauden kohteeksi joutunut myymälä suostuvat siihen. Poliisi ohjaa näpistyksen sakkomenettelyyn yleensä silloin, jos epäilty on tehnyt maksimissaan seitsemän myymälävarkautta vuoden aikana.
Tätä tiheämmät anastukset viedään esitutkintaan, syyteharkintaan ja käräjille, missä tuomioistuin langettaa muuntokelpoiset sakot.
Sakkomenettelyssä annettavat sakot sen sijaan eivät ole muuntokelpoisia. Jos ne jätetään maksamatta, niitä karhutaan ulosottoteitse kunnes ne vanhenevat.
Se, päätyykö myymälänäpistelijä vankilaan jätettyään sakkonsa maksamatta, riippuu siis nykyisin siitä, kumpaan menettelyyn hänen tekonsa ohjataan.
– Kauppias voi estää näpistysasian käsittelyn sakkomenettelyssä siten, ettei anna suostumustaan menettelyyn. Tällöin asia ohjautuu esitutkintaan ja tuomioistuimen tuomitsema sakko voidaan muuntaa vankeudeksi, ellei sakotettu maksa sitä, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Juho Martikainen kuvailee.
Aiemmin myös sakkomenettelyssä määrätyt sakot olivat muuntokelpoisia, mutta tämä poistettiin vuosina 2007–2008 tehdyissä lainsäädäntöuudistuksissa.
Olutta lähtee jopa 30 pakkausta viikossa
Oululaislähtöisen ruokakauppiaan Marko Hoikkaniemen kauppojen tilanne kertoo, etteivät nykyiset rangaistukset juurikaan hillitse myymälävarkaita.
Järvenpäässä kahta kauppaa pyörittävän miehen myymälöistä on viety tavaraa pahimmillaan toistakymmentä kertaa päivässä, ja kauppias on ryhtynyt moniin toimiin varastelun kitkemiseksi.
Erityisesti olutpakkaukset ovat haluttua tavaraa. Niitä on viety jopa 30 pakkauksen viikkovauhtia.
Oluen lisäksi myymälöistä häviää kalliimpia purkkeja vitamiineja, juustoja ja lihaa.
Estääkseen varkauksia Hoikkaniemi on muuttanut myymälöiden kalusteita ja tuotteiden sijoittelua. Esimerkiksi isot olutpakkaukset ja vitamiinit on siirretty kassoilta myytäviksi.
Kaupan sisäänkäyntiin on tehty portti, josta ei pääse enää takaisin tulosuuntaan. Kassa-aluetta on kavennettu ja olutvarkaiden aiemmin suosima reitti on tukittu.
Yrittäjä on puuttunut myös alaistensa lepsuihin asenteisiin varkaita kohtaan ja toimintaan anastustilanteissa, minkä lisäksi hän on kilpailuttamassa vartiointiliikettä.
Nykyinen ei hänen mielestään yritä estää varkauksia riittävästi ja veloittaa 20 euroa jokaisesta rikosilmoituksesta, johon toimittaa valvontakameran materiaalia.
Vorot eivät ole olleet tyytyväisiä toimiin, vaan kauppiaan henkeä on uhkailtu toistuvasti ja hänet on myös pahoinpidelty. Kauppias myöntää pelkäävänsä ja sanoo voimiensa olevan koetuksella.
– Olen minä miettinyt, että ovatko nämä Pirkka-tuotteet sen arvoisia, että niiden vuoksi kannattaa henki menettää.
Hoikkaniemi kertoo ahdingostaan julkisuudessa toivoen, että viranomaiset löytävät keinon myymälävarkaiden kuriin saamiseksi.
– Nyt yrittäjä on täysin lainsuojaton.
