Liperissä ovat maan ensimmäiset kesämökkiläisten vaalit tämän kuun loppupäivinä. Kunnan 3670 kesämökkiläistä valitsee oman kesämökkitoimikuntansa. Liperin vaalit perustuvat luottamukseen, eikä mitään vaaliluetteloita tai vastaavia pystytä tekemään.
Liperissä uskotaan, että kesämökkitoimikunta ei astu esimerkiksi kylätoimikuntien varpaille. Miksikään puolikunnalliseksi huvitoimikunnaksi ei aiota alistua. Hyvä!
Suomessa kokeillaan vaikka minkälaisia uusia demokratiamalleja ja tehdään hienoja osallistumisstrategioita, -visioita ja -skenaarioita ilman, että tavalliset pulliaiset tietävät demokratiansa lisääntymisestä mitään, ei voi muuta kuin toivoa mökkiläisparlamentille menestystä. Toivottavasti keksitään myös muita uusia tapoja lisätä mökkiläisten ja peruskuntalaisten kanssakäymistä.
Nimittäin kesämökkiläiset ovat kunnissa aivan liian vähän hyödyksi käytetty luonnonvara. Kesämökkiläisillä on ulkopuolisina paljon annettavaa emäkuntien asukkaille ja päättäjille. Etenkin kaikista eniten sisäänlämpiävälle osalle, joka pitää ulkopuolista uhkana ja rauhallisen idyllin rikkojana.
Monilla paikkakunnilla on kiitettävästi kehitelty erilaista yhteistyötä, mutta aina löytyy tilaa uusille ajatuksille. Tyydytyksellä voidaan tervehtiä esimerkiksi Hailuodon viime kesäistä yhteistä illanviettoa ja keskustelua mökkiläisten, kuntalaisten ja päättäjien välillä. Mutta mitä konkreettista siitä seurasi?
Mökkiläisillä on paljon omia etuja, joita ei aja oikein kukaan. Muualta kesäksi muuttava mökkiläinen ei ole mikään uhka valtuutetuille, koska kesäasukas äänestää jossain toisessa kunnassa. Eikä mökkiäkään voi ottaa selkään ja viedä johonkin paremmin kohtelevaan kuntaan.
Kunnat rokottavat kiinteistöveroissa mökkiläisiä rankimman päälle. Pohjois-Suomessa ainoastaan Limingan mökkivero on taulukon alarajoilla.
Ainainen rutina on myös mökkiläisten käyttämistä palveluista. Jonkun verran he käyttävät esimerkiksi terveyskeskuksia, kirjastoja ja vapaa-ajan palveluja. Harvemmin pysähdytään ajattelemaan, mitä kaikkea mökkiläiset merkitsevät paikkakunnan riutuville kesäpäiville, kesäteatterille ja pesisotteluille.
Etenkin jätehuolto aiheuttaa paljon kitkaa.
Mökkiläistoimikunta jää helposti lausuntoja ja esityksiä tekeväksi työrukkaseksi sekä pöytäkirjojen ja kirjelmien väsääjäksi. Rahaa ei ole. Entäs jos kunta avustaisi sitä ainakin symbolisesti? Kempeleen Pikkuparlamentti voisi olla hyvänä esimerkkinä.
Mökkiläiset ja eläkeläiset ovat yhä tärkeämpi tekijä jatkossa. Monta isoa kysymystä odottaa vastausta. Yhä useampi haluaa kakkosasunnostaan ykkösasunnon. Miten se sopii kunnan palvelu- ja yhdyskuntarakenteeseen? Entä verotus? Muun muassa esitys verojen jakamisesta mökkikuntien ja talvikuntien välillä on selvittämisen arvoinen. Ei siten, että jokaisen tulot ja asumiset alettaisiin tutkia tarkkaan, vaan jollain arvioon perustuvalla kokonaispotilla. Entä äänioikeus?
Mökkiläisillä on paljon annettavaa ja saatavaa kunnalta. Jos anti mökkipaikkakunnille rajoittuu vain siihen, että olut- ja ruokakauppa käy kunnan marketeissa joulumyynnin tavoin, menetetään paljon.