Venäjä kokee saaneensa ydinasesopimuksen solmimisen ja Nato-Venäjä -neuvoston perustamisen myötä takaisin suurvallan statustaan. Se näyttääkin suhtautuvan heti railakkaammin ottein läheisimpään läntiseen kumppaniinsa Euroopan unioniin. Tämä kävi ilmi EU:n ja Venäjän huippukokouksessa Moskovassa keskiviikkona.
Presidentti Vladimir Putin esitti tiukasti, että Venäjän suhteet unioniin riippuvat siitä, miten irti äiti-Venäjästä sijaitsevan Kaliningradin oblastin asema ratkaistaan. Kaliningrad jää EU-maiden saartamaksi, kun Puola ja Liettua liittyvät ennen pitkää unioniin.
EU:n herrat olivatkin matkanneet Moskovaan tuomisinaan tunnustus siitä, että Venäjä on markkinatalousmaa. Vuosia vireillä ollut statuksen myöntäminen on Moskovalle merkittävä asia, vaikkakin lähinnä symbolisesti. Tosiasiassa Venäjä lienee tänään kaikkea muuta kuin tyylipuhdas markkinatalousmaa, mutta EU halusi ilmeisesti tehdä jonkin positiivisen eleen, joka sopii yleiseen poliittiseen tilanteeseen.
Markkinastatus ei anna Venäjälle tullihelpotuksia, vaan liittyy lähinnä siihen, millaisia käytäntöjä noudatetaan polkumyyntitutkinnassa. EU:lla on vastedes velvoite todentaa, jos sen mielestä jokin venäläinen firma ei toimi markkinaperiaatteiden mukaisesti.
Putinin mukaan Venäjän taloudelle on koitunut yli puolentoista miljardin euron tappiot vuodessa, kun EU ei ole hyväksynyt venäläisfirmojen selityksiä kauppatavoistaan. Toisaalta EU:lla on käsissään polkumyyntitapauksia koko ajan myös amerikkalaisten kanssa.
Venäjä on toivonut markkinastatusta myös Washingtonilta, mutta Moskovassa vieraillut presidentti George W. Bush lupasi vain harkita asiaa. Asenne kytkeytynee osittain rajoituksiin, joita Venäjä on asettanut amerikkalaisen siipikarjan viennille.
Kaliningradin erillisalueen asema on Moskovalle ykkösluokan poliittinen, periaatteellinen ja psykologinen kysymys. Ongelmana on venäläisten liikkumisvapaus omassa maassaan vaikkakin EU:n rajan yli sen jälkeen kun Puola ja Liettua ovat mukana Schengen-sopimuksessa.
EU katsoo johdonmukaisesti ja yksiselitteisesti, että venäläiset tulevat tarvitsemaan rajalla ulkomaanpassin ja viisumin. Vaivalloisesti sovituista Schengenin sopimuksesta ja rajamuodollisuuksista ei haluta poikkeuksia. Suomi on edustanut tätä kantaa eturivissä.
Venäjä on esittänyt, että Puolan ja Liettuan läpi pitäisi muodostaa maantie- ja rautatieliikenteelle suljetut, viisumivapaat korridorit. Venäjä on ladannut kysymykseen paljon poliittista pääomaa, mutta EU pitää korridoreja poissuljettuina. Niiden valvontaa pidetään mahdottomana, eivätkä ne istu nyky-Eurooppaan. Eräs ongelma on täysin tuonnista riippuvaisen Kaliningradin voimakas rikollisuus, jonka ei haluta leviävän EU-rajan yli.
Kaliningradin kuvernöörin mukaan passit ja viisumit ovat liian kalliita ja heikentävät muka alueen elinehtoja. EU on kuitenkin valmis halpoihin monikertaviisumeihin. Alueella asuu noin miljoona venäläistä, joista suuri enemmistö ei edes käy emo-Venäjällä vaan Liettuassa ja Puolassa tekemässä sukkulakauppaa.
Neuvotteluille on aikaa, mutta kannatkin ovat vielä kaukana toisistaan. Puola ja Liettua haluavat noudattaa Schengeniä johdonmukaisesti alusta alkaen.