Kalevan valokuvaaja Jarmo Kontiainen oli yksi harvoja median edustajia, jotka pääsivät seuraamaan autolautta Estonian uppoamisen pelastustöitä Utön saarella. Matkalla Tallinnasta Tukholmaan olleen M/S Estonian uppoamisesta tulee lauantaina 28. syyskuuta kuluneeksi 25 vuotta.
Kontiainen muistaa Estonian pelastustöiden työkeikan äkkinäisenä. Hän kuuli uutisen lautan uppoamisesta radiosta samana keskiviikkoaamuna 28. syyskuuta ja toimitukseen saavuttuaan hänen piti lähteä suoraan Helsinkiin, josta matka jatkui Turkuun.
– Ensimmäisenä Turussa menimme Tyksin pihalle helikopterikentälle, jonka tiesimme yhdeksi kiintopisteeksi. Sattumalta siihen oli helikopteri laskeutumassa ja ajattelimme, että siellä on joku henkiin jäänyt, jota sinne oltiin tuomassa. Mutta olimme väärässä, ruumiitahan sinne tuotiin, Kontiainen kertoo.
Kontiaisen mieleen on jäänyt, että lakanalla peitetyn ruumiin jalkopäästä kankaan alta pilkottivat lakatut varpaankynnet. Hän siirtyi työparinsa kanssa helikopterikentältä viranomaisten pitämään infoon.
Katso myös kuvagalleria Estonian pelastustöistä Utön saarella
Median edustajat kyselivät kovasti olisiko heillä mahdollista päästä Utön saarelle viranomaiskuljetuksen kyydissä, mitä viranomaiset lupasivat selvittää. Lopulta he päättivät päästää toimittajia ja kuvaajia yhteen armeijan kuljetushelikopteriin, jonka kyytiin Kontiainen hyppäsi. Moni jäi rannalle.
– Laskeutuessamme Utön saarelle meitä odotti iso halli täynnä ruumiita. Kuvista näkeekin, että vainajat oli laitettu laatikoihin ja peitetty. Ruumiita ruvettiin siirtämään pikkuhiljaa kuljetusveneeseen. Se oli aika pysäyttävä kokemus kaiken kaikkiaan, Kontiainen kuvailee saarella onnettomuutta seuranneena päivänä vastassa ollutta näkyä.
– Tilanne oli aika hektinen, että siinä ei voinut jäädä miettimään tapahtunutta, sillä se olisi voinut vaikuttaa työntekoon, kuvaaja lisää.
Kontiainen kertoo, että hänen ollessaan Utössä viranomaiset eivät tietäneet vielä mitään onnettomuuden uhrien lukumääristä. Pelastusoperaatio loppui pian ja Kontiainen palasi työmatkalta. Vasta myöhemmin selvisi, että Estonian 989 matkustajasta vain 137 pelastui.
Vuosi onnettomuuden jälkeen Kontiainen matkasi työtehtävissä Tallinnaan seuraamaan Estonian muistotilaisuutta. Tuolta matkalta hänen mieleensä jäi ihmisten ääretön suru ja kaipaus sekä Estonian kapteenin Arvo Andressonin lesken Veronika Andressonin haastattelu.
