Joensuulainen Kalevan rasti valloitti jälleen Jukolan viestin. Simpsiön suunnistuksellisesti vaativassa maastossa joukkue Philippe Adamski, Samuli Launiainen, Tommi Tölkkö, Hannu Airila, Miika Hernelahti, Simo Martomaa ja Thierry Gueorgiou otti seuralle kolmannen voiton. Edelliset ovat tulleet vuosina 2004 ja 2005.
Ykkössija ei tullut helpolla, vaikka Jukolan viisinkertainen voittaja norjalainen Halden SK hävisi yli neljä minuuttia. Rasti jäi avausosuudella kärjestä 7,5 minuuttia ja vaihtoi 159:ntenä. Adamski teki kaksi virhettä, ensin ison ja sitten pienemmän, kun yritti ottaa karkuun päässeitä vauhdilla kiinni.
"Onneksi osuuden loppu sujui vaikeuksitta", Adamski totesi.
Joukkue oli viime vuodesta viisastuneena tehnyt päätöksen, ettei yhden osuuden aikana tarvitse ottaa eroa kiinni.
"Kaverit tekivät sen minkä osaavat, ei yhtään enempää, mitä nyt Martomaa kuudennella osuudella hieman rykäisi", Kalevan Rastin valmennuksesta vastaava ja joukkueen yhdessä Börje Vartiaisen kanssa valitseva Jukka Inkeri kiitteli.
Launiainen kiri kiroillen
Launiainen nosti Rastin toisella osuudella 17:nneksi ja kavensi eron vajaaseen kuuteen minuuttiin.
"Oli onni, että ongelmat olivat Philippellä. Toki ensin kiroilin, mutta ehdin myös rauhoittua. Lähdin joka tapauksessa matkaan aggressiivisesti ja kovaa, kuvittelin jopa, ettei kukaan edes pääse näin kovaa. Kakkosjoukkueemme nuori Aaro Asikainen oli kuitenkin päässyt", Launiainen naureskeli.
"Hiukan liikaa riskiä otin, sillä tein ensin minuutin virheen ja heti perään samansuuruisen. Vaikeimmat välit suunnistin sitten kiltisti porukassa, kun ohikaan ei päässyt. Lopussa sain kuitenkin uuden vaihteen päälle ja osa porukasta jäi taakse", Launiainen jatkoi.
Tölkkö tähtäsi Launiaisen tapaiseen suoritukseen, muttei aivan yltänyt siihen. Sijoitus parani 11:nneksi ja vaihdossa hän oli neljä minuuttia kärkeä myöhemmin.
"Alku meni hyvin, mutta Vehkalahden Simo-Pekka Fincken kanssa ei yhtäkkiä tiedetty missä ollaan. Olin huomannut, että takaa tulee iso porukka ja kuulostelin, minne se on menossa. Liityin siihen ja pääsin rastille. Fincke oli löytänyt rastin ja vaihtoi aikaisemmin", Tölkkö kertoi.
Nousu jatkui
Hannu Airila nosti neljännellä osuudella Rastin kolmanneksi runsaan kolmen minuutin päähän kärjestä.
"Juuri ennen kuin lähdin, seuran kartantekijä Jussi Silvennoinen tuli toiselta osuudelta, totesi maaston todella vaikeaksi ja arveli jokaisen tekevän virheitä, jopa monen minuutin. Jussin sanat tulivat mieleen, kun juoksin Simpsiön rinnettä alas, enkä tiennyt missä olen. Onneksi sain kivestä kiinni", Airila huokasi.
Hernelahti piti tilanteen osuudellaan ennallaan. "Suunnistus sujui kohtalaisen hyvin, joskin rasteilla oli pientä haparointia. Puolivälissä tuli minuutin virhe, joten parannettavaa jäi, mutta ennen kaikkea luotin kahden viimeisen osuuden suunnistajaan."
Kärkeen ja karkuun
Martomaa nostikin joukkueen johtoon, joskin vain minuutin erolla Haldeniin.
"Ensimmäiset viisi-kuusi kilometriä olivat fyysisesti vaikeita. Juoksu oli hankalaa ja koko kevään vihoitellutta jalkaakin särki. Syntyi aika paljon negatiivisia ajatuksia. Mutta sitten alkoi näkyä seisovia kavereita metsässä, mikä helpotti. Yhtään virhettä en tehnyt, en vaikka otin riskejä, kun näin Haldenin Emil Wingstedtin. Juoksin myös näköjään riittävän kovaa."
Thierry Gueorgiou pääsi maastoon toivomallaan tavalla eli yksinään.
"Alku meni hyvin ja suunnistin aggressiivisesti. Keskityin nimenomaan suunnistukseen rastien lähellä. Nautin koko ajan maastosta, kaikki tuntui mukavalta. En ollut huolestunut joukkueen huonosti sujuneesta alusta, kun nukuin", ranskalainen naureskeli.
Kalevan Rastin voitto ei yllättänyt. Aivan odotettua se ei ollut, kun seura ei saanut viestiin loukkaantumisten vuoksi parasta joukkuetta. Joukkueen nimeämisessä ei ollut ongelmia: Inkeri ja Vartiainen laativat nimilistansa erikseen eikä yhtään nimeä pitänyt vaihtaa.
"Mielikuva suunnistajien kunnosta ja taidosta on yhteneväinen", Inkeri totesi.