Majatalon isäntä Rudolf Jegorov saateltiin pääsiäisviikolla tuonilmaisiin Vienanmaalla Kalevalassa. Rudolf oli hyvä ja pidetty mies, jolta moni suomalainen Kalevalan-kävijä sai yösijan ja suuruksen. Suomalaisystäviä oli mukana myös hänen viimeisellä matkallaan.
Olga Möller, Nikolai Popov ja Oiva Mäkeläkin ovat poissa.
"Niin se elämä kulkee", Kolja Möller sanoo.
Hän on vihainen piirihallinnolle, koska se ei hoida kalmismaata. Tiekin sellaisessa kunnossa, että vettä ja loskaa puolisääreen.
"Tällaista se on, kun kaikki mitataan tuotolla, rahassa. Jos kassa ei kilahda niin jätetään heitteille. Tie ei varmaan tuota", hän sanoo.
Kolja puhuu hyvää suomea. Hänellä on sellaiset juuret.
Kalevala heitteillä
Heitteillä on myös Kalevala, laulujen Vienan suurin keskus. Venäjän ja sen Karjalan pomomiehille piiri on pelkkää näköalatonta syrjämaata, joka syö enemmän kuin tienaa.
Kalevalassa kauhistellaan vieläkin tasavallan teollisuus- ja luonnonvaraministerin Sergei Denisovin vuoden takaista tokaisua. Ministerin mielestä tilanne piirissä on niin lohduton, että se pitäisi tyhjentää väestä.
Samalla tavalla sanoi myös Nikita Hrushtshev 1960-luvulla, eikä ainoastaan sanonut vaan myös toimi: Vienan kyliä tyhjennettiin ja taloja poltettiin. Väki lykättiin evakkoon, koska kylillä ei ollut hänen mielestään perspektiiviä, näköalaa.
Sama meno jatkui myös Brezhnevin aikana. Hän tyhjensi rajakyliä, koska länteen ja Suomeen pyrkivät loikkarit saattoivat käyttää niitä etappi- ja lymypaikkoina matkoillaan.
Tilattu kurjuus
Kodinkonekauppaa Kuittijärven rannalla pitävä Andrei Tuomi sanoo, että Kalevalan syrjinnällä on pitkät perinteet. Piiri on ollut kautta aikojen pelkän siirtomaan asemassa: keskuksia on kiinnostanut Kalevalassa vain sen metsät.
"Näin on edelleen. Nyt metsiämme hakkaavat ruotsalaiset. Ikean tytäryhtiöllä Svedwoodilla annettiin isot hakkuuoikeudet, mutta omat metsäkeskuksemme ovat kuoleman kielissä", Tuomi sanoo.
Svedwood rakentaa Kostamukseen sahan ja liimalevytehtaan. Sahan on määrä tuottaa vuodessa yli 300 000 kuutiota sahatavaraa. Levytehtaan on määrä valmistua ensi vuonna. Pääosan tarvitsemastaan puusta Svedwood hankkii Kalevalasta.
Vuosi sitten kirjailijanakin Karjalassa tunnettu Tuomi kirjoitti Karjalan Sanomissa julkaistussa artikkelissa, että Kalevala on alistettu ghetoksi ja reservaatiksi.
Nyt hän sanoo olleensa "ehkä liian kärjekäs". "Kirjoitus oli vastaus Petroskoille, joka oli omissa kannanotoissaan myös kärjekäs", Tuomi sanoo.
Hänen mielestään kalevalaisilla on yhä uskoa omiin mahdollisuuksiinsa, vaikka jotkut yrittävätkin tätä uskoa murentaa.
"Kun minä rekisteröin omaa yritystäni, niin samaan aikaan rekisteröintiä haki viisi muutakin kalevalaista. Eikö tämä todista sen puolesta, että emme ole alistuneet", hän sanoo.
Matkailun mahdollisuudet
Svetlana Staskoit on Kalevalan kotiseutumueseon opas ja paikallisen Uhut-seuran puheenjohtaja. Hän esittelee Kuitin rantatörmällä olevaa uuden uutukaista seurataloa. Suomalaiset Uhtuan ystävät ovat osallistuneet sen rahoittamiseen ja rakentamiseen.
Talo on vielä vähän keskeneräinen, mutta kuitenkin jo käytössä. Svetlana uskoo, että loppurahoitus järjestyy, ja myös alakerran tilat saadaan valmiiksi.
Svetlana ei ole paljasjalkaisia kalevalaisia, mutta tullista tulleenakin hän tuntee kotiseutunsa paremmin kuin moni "aito".
Hänen mielestään Kalevalan mahdollisuudet ovat luonto- ja kulttuurimatkailussa.
"Rajan läheisyys ja hyvät yhteytemme Suomeen ja suomalaisiin ovat valttejamme. Me emme usko mihinkään äkkirikastumiseen, vaan edesssä on pitkä tie. Mutta olen varma, että yhä useampi kalevalainen saa vielä toimeentulonsa turismista", Svetlana sanoo.
Hän toivoo, että myös piirin ja tasavallan johdolla riittäisi uskoa matkailun mahdollisuuksiin.
"Tietenkin metsän kaadolla saadaan nopeammin tuloksia, mutta entä sitten kun kaikki metsät on parturoitu?, hän kysyy.